Karkauspäivän merkitys tarttuu suomalaisen mieleen viimeistään yläasteen opetuksessa. Sen lisäksi liittyy karkauspäivän viettoon enemmän tai vähemmän hupaisia kansanperinteitä. Meillä ja muualla.
Jumalan palvelijana ajattelen, että jospa syntinen ihmiskunta tiedostaisi selvästi edes yhtenä päivänä olevansa karkumatkalla. Eräs 60 -luvun suosikki-iskelmistä toistelee: “ei ajatella huomispäivää, ei ajatella huomispäivää, ei se saavu milloinkaan.”
Jos eilinen ajaa takaa ja huominen pelottaa, niin mitä tehdä? Onko ajopuun osa sittenkin paras – tai ainakin järkevin? Jos olet raamattukoulussa pirun luokalla, niin siellä voit saada näkemykselle opettajalta tunnustuksen. Hänen karttakeppinsä viisaa : “eilinen on mennyt ja huomisesta emme tiedä.”
Jatkoa ei siinä koulussa suostuta opettamaan. Se näet kuuluu: “tänään auttaa Herra.” Juuri tänään. Eilenkin oli auttanut miljoonia ihmisiä, mutta eilinen oli heille karkauspäivä. Kuten sitä edellinen eilinen, jolloin Jumala odotti heitä auttava syli avoinna. Ja mitä huomiseen tulee, se on salaisuus vain meille ihmisille. Joskus vaikuttaa siltä, että eläinmaailma osaa paljon paremmin aavistaa, minkälainen huominen nurkan takana luuraa.
Mutta Jumalalle huomisen sisältö on täysin selvä. Sinunkin huomisesi, se joka tuntuu kukaties aivan kauhistuttavalta. Mutta ennen kuin sen ajatteleminen vie yöunesi, Hän haluaa auttaa sinua tänään. Siis luvallasi: juuri tänään.
Syntisen ihmisen ja pyhän Jumalan yhteinen matka voi alkaa ja jatkua vain jälkimmäisen ehdoilla, mutta ei ilman edellisen tahtoa. Ilman tällaista sopimusta Jumala selviää kyllä huomisista aivan omillaan, mutta syntisen ihmisen kohdalla karkauspäivät seuraavat toistaan. Kunnes huomista ei enää tule. Ei edes sitä pelottavaa. Vain rannaton iankaikkisuus, jonka edestä ei kukaan voi karata. Toivottavasti sinulle riittää tästä lähtien yksi karkauspäivä neljässä vuodessa. Ja sekin vain kalenterisi rukkaamiseksi.
Ilmoittaudu tänään turvapaikan hakijaksi ja pakene Jeesuksen Kristuksen luokse. (apt.4:12)