Jos oleilet näinä aikoina täällä Välimeren rannoilla, on nopea keino selvittää oletko sydänsairas. Senkun otat rantatuolin ja tälläydyt hietikolle, niin koetulos valmistuu tunnin kuluessa. Itselleni on diagnoosi varmistunut jo aikaisemmin, mutta tuhannet lomailijat ovat jälleen antautuneet testiin. Kymmenkunta heistä on saanut positiivisen tuloksen, mutta itse elämä on päättynyt siihen rantatuoliin.

Jumala armahti minua siinä kesän mittaisessa koulussa, mistä kerroin edellisessä blogissani. Siinä kasvatettiin miestä niin pieneksi, että alkupäivät täällä on tullut otetuksi vastaan ehkä entistä aidommalla nöyryydellä ja kiitollisuudella. Saan sittenkin vielä jatkaa – päivän etapin kerrallaan – Jumalan elonpelolla. Juuri sellaisissa tehtävissä, jotka ovat vuosikymmenien saatossa käyneet todella rakkaiksi.

Eräs suurimmista siunauksista muodostuu ehkä siitä, kun olen saanut oppia luopumaan suurista suunnitelmista. Jos joku katsoo moisen uskon heikkoudeksi, niin siitä vaan. Mutta kesän kokemukset paljastivat ainakin omalla kohdallani sen, että juuri omat suuret suunnitelmat ja voimiin nähden kohtuuton matkavauhti aiheuttivat sen, että Amigo liputettiin varikolle. Se ei ollut alkuunkaan ensimmäinen kerta, mutta vuosirenkaiden myötä pysähdys näyttää muodostuvan aina pidemmäksi. Ei kestä enää elämän hellettä entiseen malliin.

Tästä onkin lyhyt matka irvistämään markkinatalouden vaatimuksille aina vain lisääntyvästä tehokkuudesta. Sanotaan miten kauniisti tai rumasti tahansa, niin näiden markkinavoimien ahneus ja Jumalan ihmiselle tarkoittama tekemisen ja levon tasapaino ovat sovittamattomassa ristiriidassa. Muita osoittelematta voidaan sanoa, että meillä kaikilla lienee oma hintamme, minkä saadessamme olemme valmiita ulosmittaamaan omista ja läheistemme voimavaroista yli kohtuuden. Ulkoinen menestys on juuri tällä hetkellä maailmassamme vahvasti niskanpäällä. Lepoa ja sisäistä rauhaa siirretään aina vain tuonnemmaksi. Siihen asti, kun tulee enemmän aikaa.

Kuka sinulle ja minulle on luvannut enemmän aikaa, kun meillä on juuri nyt? Ja koska se aika koittaa? Jos ei itse kuuntele Jumalan säätämiä sensoreita sisällään, niin kuka sinut nostaa oravanpyörästä?

Elämän uuvuttavimmat helleaallot syntyvät vaatimuksista. Omista ja toisten asettamista. Kun riittävän suuri osa ihmiskuntaa on tuon lämpöhalvauksen kypsyttämää, ovat seuraukset arvaamattomia. Toisille äyskiminen ja yleinen kärttyisyys ovat silloin lievimpiä oireyhtymiä. Lopulta kokonaiset kansakunnat nousevat veriseen kapinaan toisiaan vastaan.

Minulla olisi ollut aikaisemminkin mahdollisuus todelliseen down shiftaukseen. En puhu nyt niinkään vähäisestä varallisuudestani kuin siitä harhakäsityksestä, että Jumalan kohdalleni tarkoittamat tulokset ovat riippuvaisia omista tietoisista ja itse kohdentamistani voimanponnistuksista. Olen vähitellen oppimassa kiittämään siitä, että Jumala on savenvalajan pöydällään pienentämässä minua oikeaan kokooni. Helle on helpottamassa.

Silloin jo järkikin sanoo: Jätä, hyvä mies, suuremmat saappaat rauhaan!