Niin kutsuvia kuin lomalaitumet ovatkin, ne sekoittavat monta asiaa. Elämää puuduttavien rutiinien särkijänä loma onkin välttämätön. Silloin pitäisi osata ottaa etäisyyttä oikeisiin asioihin mutta välttää etääntymästä itse elämää ruokkivasta ytimestä.

Tämän tavallista mittavamman kirjoituksen otsikko ei ilmennä lomatunnelmia. Kuitenkin nämä rivit kumpuavat ajatuksia ja kokemuksia taannoiselta lomamatkalta Unkarin Budapestiin. Aikaisemmin kaupungissa käyneenä tiesin kyllä, mitä sieltä voisin löytää. Mutta siitä, mitä kaikkea siellä voisi löytää – ja millä tavalla sen henkilökohtaisesti kokea – ei minulla ollut suurtakaan aavistusta.

Tonavan loisketta hetken kuunneltuamme heräsi vaimossani ja minussa into kuitenkin sukeltaa Budapestin rikkaisiin kulttuurinähtävyyksiin. Mutta mistä lähteä liikkeelle? Vaihtoehdoista ei ollut puutetta.

Jo ennen matkaa oli mielessäni pyörinyt eräs lukemani kirja. Sen tarina sijoittui vuosiin, jolloin Unkarin kansa kävi läpi historiansa raskaimpia hetkiä. Arvostettujen tutkijoiden mielestä ne hakevat vertaistaan Euroopan lähihistorian kartalta. Tuona aikana jokaisen unkarilaisen painajaismaisin osoite oli kauniin Andrassy Utcan talo numero 60. Siellä majaili noin viidenkymmenen vuoden ajan AVO, Unkarin salainen poliisi. Todennäköisesti vain KGB:n Lubjanka ja Solovetskin vankilasaari Venäjällä ovat herättäneet enemmän kauhua Uralin tällä puolen.

Kommunismin sortumisen jälkeen 1990 AVO lakkautettiin. Unkarin kansa ei kuitenkaan halua unohtaa historiansa antamaa opetusta. Andrassy Ut.60 restauroitiin museoksi ja sille annettiin osuva nimi: Terrorin talo. Sieltä aloitimme Hannelen kanssa vaelluksemme unkarilaisen sieluun.

Verisimmät vuodet alkoivat toisen maailmansodan myötä. Unkarilaiset yrittivät parhaansa pysyäkseen sen ulkopuolella, mutta pelkkä vilkaisu karttaan kertoo yrityksen mahdottomuuden. Lisäksi maan sisälle kasvanut vahva natsiliike Nuoliristit saivat maan valitsemaan liittolaisekseen Hitlerin Saksan. Päätös merkitsi samalla kohtaloniskua Unkarin juutalaisvähemmistölle. Saksalaisten perustamille keskitysleireille karkotettiin varmasti yli 100 000 juutalaista. Budapestin paikallinen ghetto tuhottiin omin voimin. Surmattuja oli yli 13 000.

Sodan päätyttyä “vapauttajina” saapuneet venäläiset jatkoivat siitä mihin natsit jäivät. Vastoin demokraattisia äänestystuloksia valta luisui nopeasti kommunistien käsiin. Sen jälkeen toisinajattelu katsottiin vihollisuudeksi valtiota vastaan. Alkoivat Andrassy Ut 60:n valta-ajat. Sen saivat tuntea nahoissaan kaikki entiset järjestövaikuttajat aina lapsiaan myöten. Kun poliittiset uhkatekijät oli siivottu vankiloihin ja pakkotyöleireille, koitti kirkkojen vuoro. Tätä puhdistusjaksoa – johon liittyivät vahvasti etniset vaikuttimet – kutsuttiin venäläisittäin kulakkien ajaksi.

Unkarissa kirkot ylläpitivät vahvaa yksityistä koulujärjestelmää ja auttoivat diakoniatoimensa kautta vähäosaisia. Niillä oli myös mittavia kiinteistö- ja muita taloudellisia omistuksia. Se ei sopinut alkuunkaan kommunistien ideologiaan. Päämaalitauluksi nostettiin katolinen kirkko, jonka jäsenistöön kuului 70%  unkarilaisista. Nopeasti propagoitiin kirkon johtavia piispoja vastaan tekaistuja oikeusjuttuja. Niissä kirkon työntekijöitä syytettiin mitä räikeimmistä yksilöitä ja valtiota vastaan suunnatuista rikoksista. Andrassy Ut:n kidutusselleissä syytetyistä puristettiin esiin tunnustuksia, ja oikeudenkäynneistä tiedotettiin huolellisesti koko kansalle.

Kristittyjen vainot ovat aina seuloneet jyvät akanoista. Erikoisen totta tämä on johtajien kohdalla. Diktatuurien harmiksi Unkarin kirkon johdossa oli karismaattinen kardinaali Jozsef Mindszenty, joka ei taipunut sen enempää natsien kuin kommunistien edessä. Se merkitsi vankeutta molempien tyrannian alla. Vasta vuoden 1956 kansannousun yhteydessä hänet vapautettiin, ja pienen hetken hän ehti toimia virassaan kirkon johtajana. Kun venäläiset miehitysjoukot valtasivat maan, Mindszenty hakeutui turvaan Yhdysvaltain suurlähetystöön. Siellä hän majaili kommunistihallinnon suureksi harmiksi kansan “epävirallisena” sankarina 15 vuotta.

Katolinen kirkko ja sen vanavedessä myös muut uskonnolliset järjestöt pakotettiin solmimaan yhteistyösopimus maan hallituksen kanssa. Sitä valvomaan perustettiin erityinen uskonnollisten asioiden virasto, jonka johtoon kommunistit asettivat omat henkilönsä. Samoin eri kirkkojen johtopaikoille valittiin puolueen hyväksymät “rauhan papit”. Kaikkien kirkkojen ideologiaksi määriteltiin “palveleva kirkko”. Sen tavoitteena oli olla rakentamassa sosialistista yhteiskuntaa ja pidättäytyä kaikesta mikä uhkaa tieteellistä maailmankatsomusta – tai muuten…

Valitettavasti lännen kirkko (katolista kirkkoa lukuunottamatta) ei tehnyt juuri mitään ahdingossa elävien uskonveljien hyväksi. Kommunistien nöyristelyn huippua edustaa se, että vuonna 1984 piispa Zoltan Kaldy valittiin Luterilaisen Maailmaliiton johtoon. Tämä tapahtui siitä huolimatta, että hänen tiedettiin täysin tukevan Unkarin kommunistipuolueen ateistista kasvatusta ja että hän oli yli kahdenkymmenen vuoden aikana raivannut kirkon johtopaikoilta kaikki, jotka uskalsivat korottaa äänensä kirkon perinteisen uskonsanoman puolesta.

Astuessani ulos Andrassy Utcan kellareista katselin toisella silmällä vastaani kulkevia unkarilaisia – erityisesti keski-ikäisiä ja vanhempia. Siitä on  kulunut vasta 20 vuotta. Katselin heidän hieman surumielisiä kasvojaan ja toisaalta äkkiä välähtäviä silmiään. Vaikka he eivät tahdo, niin he voisivat hyvin kertoa meille, kuinka perusteellisesti kaikki voi muuttua toiseksi ja nopeasti. Jopa yhdessä yössä.

Sinä, joka luet näitä rivejä, voit vapaasti uskoa mihin vain. Voit myös olla uskomatta, ja kertoa vapaasti mielipiteesi muidenkin uskomisista. Ehkä muslimeja lukuunottamatta kukaan ei vaadi päätäsi vadille – täällä Suomessa. Mutta oletko koskaan ajatellut seuraavaa:

Maailmassa on noin 250 valtiota. Ihmisoikeusjärjestöt ovat laskeneet, että löytyy ainoastaan noin 30-40 maata, missä ihmisiä ei tavalla tai toisella sorsita heidän uskonsa tähden. Ja vaikka ateistinen humanismi väittää kasvattavansa ihmiskunnasta aina vain suvaitsevampaa, niin noiden uskonvainoista vapaiden maiden joukko supistuu kaiken aikaa. 

Ja siltikin henkilökohtainen usko Jeesukseen on jatkuvasti jokaisen ihmisen suurin aarre. Raamattu kertoo, että se on käymässä vähä vähältä kalliimmaksi myös meille, jotka luulemme, ettei uskoamme uhkaa mikään. Käynti museossa paljasti, että vainojen kohdatessa avautuu kaksi mahdollisuutta.

 Siellä oli huone, jossa kerrottiin Unkarissa tapahtuneesta “takinkääntöliikkeestä”. Kun natsit kärsivät sodassa tappion, tuli heille kiire nahkansa pelastamiseksi liittyä kommunistien leiriin. Se merkitsi paitsi uniformun vaihtamista myös sellaisen valan vannomista, missä he vakuuttivat aikaisemman toimintansa olleen mitä suurin erehdys. Silti sekään ei riittänyt epäluuloisille kommunisteille, ja siksi moni takinkääntäjä sai maksaa hyvän yrityksensä hengellään.

Myös uskovien joukossa tulee olemaan joitakin kardinaali Mindszenkyn kaltaisia ihmisiä. Mutta Jeesuksen ja Paavalin opetuksen mukaan paljon enemmän tulee löytymään piispa Kaldyn liittolaisia. Siitä on selviä merkkejä ilmassa. Porvoon tuomiokirkon polttajia ja muita kristillisyyden maalikseen ottaneita terroristeja säälitellään ja hoidetaan terapioilla. Paljon voimakkaammat reaktiot on herättänyt Pride -kansan yskiminen pippurisumussa. Kaikki silmäätekevät ovat kiiruhtaneet tuomitsemaan sen. Presidentin mielestä se on suuri häpeä suomalaisuudelle.

Niin minustakin. Mutta vielä suurempi häpeä on luopua siitä elämän lahjasta ja voimasta, minkä Raamatun Jumala on meille syntisille lahjoittanut. Jo nurkan takana odottaa aika, jolloin siihen on jokaisen otettava kantaa – tahtoi tai ei. 

Oletko valmis, jos vaino tavoittaa Sinut?