Vuodenvaihde on inventaarien ja tilastonikkareiden sesonkiaikaa. Viime aikoina tosin on keksitty uusi lääke sijoittajien yöunia tasapainoittamaan (tai sotkemaan). Sitä kutsutaan kvartaalitaloudeksi. Poliitikkojen vastaava potenssilääke tunnetaan kuukausittaisina kannatusmittauksina.

Kuinka paljon mieltä kaikessa tuollaisissa on, sitä en ole kykeneväinen mittaamaan. Jumalan palvelijana tosin elän ihmisten keskellä hyvinkin voimakkaiden polarisaatioden ilmapiirissä. Kun keskustelu lipuu hengellisille vesille, nousevat vahvasti pintaan alku ja loppu. Aloittaminen ja tahdonmukainen tai väistämätön lopettaminen.

Ihminen on aina luottanut liikaa tuleviin päiviin. Tuollainen naivi hyväuskoisuus ei merkitse samaa kuin usko tulevaisuuteen. Tulevien päivien varaan heittäytyminen pistää ajopuuteorian käytäntöön. Tulevaisuuteen uskominen vaatii enemmän konkreettisia perusteita. Millaisia ovat ne pilarit, joiden varassa tulevaisuus esittäytyy turvallisena – jopa houkuttelevana?

Oman – ja miljoonien muiden – kokemuksen mukaan Jumalan lahjoittama usko täydelliseen pelastukseen Jeesuksen ristinkuoleman ja ylösnousemuksen kautta on valoisan tulevaisuuden mittarissa ylivoimainen. Mutta silloin on parasta luopua almanakasta sovinnolla. Jos tavoitteena on toivo paremmasta, niin kvartaali on liian pitkä ja vuosi auttamatta lyhyt aika onnellisuuden ja mielenrauhan saavuttamiseksi.

Että mitäkö tarkoitan? Sitä vain, että Jumalan käteen on parasta tarttua tänään, jos sitä tarjotaan. Ei sitten joskus, kun sattuu olemaan muilta kiireiltä aikaa – tai ambulanssissa kuunnellen sireenien soittamaa omaa loppusoittoansa.

Yhtä suuri harha on odottaa taivaallista pikaonnelaa. Jos sen on tultava tähän ja nyt justiinsa, ei pidä erehtyä Jumalan lähtevän mukaan siihen peliin. Onnellisuuden aamu valkenee koko kauneudessaan vasta viimeisen auringonlaskun jälkeen. Silloin, kun kaikki kellot ovat pysähtyneet.

Älä siksi Sinäkään lähesty tulevaa vuodenvaihdetta menetettyjä mahdollisuuksia surren tai tulevien päivien järistyksiä peläten. Näitä riviä lukiessasi elät juuri niitä hetkiä, jolloin Jumalan käsi ojentuu puoleesi täynnä toivosta rikasta tulevaisuutta. Jos et usko minua, niin usko ainakin Jumalaa. Hän nimittäin lupaa Jokaiselle Häntä avukseen huutavalle ihmiselle tulevaisuuden ja toivon. (Jer.29:11)

Kas, siitä alkaa aika, jonka vaihteita ei tarvitse, ei kannata eikä edes voi mitata.