Iankaikkisuus.
Siinäpä maailmankaikkeuden laajin todellisuus, mitä kuitenkin pysähdymme äärimmäisen harvoin ajattelemaan. Itse asiassa tuskin koskaan sovinnolla, ellei meitä sen eteen pysäytettä.
Eräässä kirjassa avattiin iankaikkisuuden käsitettä ihmisen näkökulmasta seuraavasti: se on tulevaisuuteen ulottuvaa uteliaisuutta.
Se on varmasti totta. Tuo uteliaisuus puhkeaa nupustaan viimeistään silloin, kun lapsi nousee ensi askeleilleen ja alkaa äidin lisöksi tapailla muitakin sanoja. Joku mielestään viisas tiedemies onkin lohkaissut oivalluksen, että ihminen on viisain uteliaista eläimistä. En tiedä, kokeeko hän itse olevansa sellainen, mutta uteliaisuutta iankaikkisuutta kohtaan ei ole istutettu yhdenkään eläimen sydämeen. Jokaisen Ihmisen sydämessä se sen sijaan asuu – ihan riippumatta siitä – uskooko hän istuttajan, eli Jumalan olemassa oloon vai ei.
Jos sinä uskallat pysähtyä ajattelemaan iankaikkisuutta, niin varaudu kohtaamaan vakavia kysymyksiä. Vakavuus ei tässä tapauksessa tarkoita sitä, että ne olisivat ikäviä kysymyksiä – ainakaan kaikki. Siitä päätät paljolti itse.
Ensinnäkin sinä elät nyt iankaikkisuutta. Olet olento, joka ei koskaan lakkaa olemasta. Nykyinen maanpäällinen elämänkaaresi on tosin mittaamattoman pieni osa iankaikkisuuttasi, mutta juuri sen aikana määräytyy lopullisen iankaikkisuutesi määrä ja laatu. Joka tämän pääsee ymmärtämään, ottaa seuraavat askeleensa hieman varovaisemmin.
Sinä et tiedä – ja vielä vähemmän – ymmärrät, mistä tänne tulit. Et ottanut omaa elämääsi, vaan se annettiin sinulle. Synnytyspoltoillasi ilmoitit äidillesi että tulossa ollaan, mutta sen enempää et itse pystynyt raivaamaan tietäsi ihmiskunnan jäseneksi.
Siitä alkoi muuttoliikkeesi maailmassa. Se, millä omasta mielestäsi on merkitystä omissa ja muiden silmissä. Siinä uraputkessa ei löydy sijaa iankaikkisuudelle, vaikka voimiensa kukkuloilla mahdollisuudet tuntuisivatkin rajattomilta. Karu totuus on kuitenkin siinä, että saavutuksistasi huolimatta jätät taaksesi kaiken muun paitsi iankaikkisuutesi, jota et enää itse hallitse ja jossa olet menettänyt oman äänioikeutesi. Sieltä ei enää muuteta parempiin olosuhteisiin – tai toisaalta suistuta huonompiin. Lähtemiset on lähdetty ja saapumiset saavuttu.
Onnellinen iankaikkisuus on varsinaisesti jokaiselle ihmiselle suunniteltu tulevaisuus. Se ei avaudu tarot-kortteja tai ennustajan povauksilla. Liioin onnellinen iankaikkisuus ei ole palkinto onnistuneesta ja hyveellisestä elämästä. Iankaikkisuus ilman onnea ei vaadi toteutuakseen mitään muuta kuin odottelua. Senkun antaa mennä vaan. Mutta loputtomana maisemana joutuu katselemaan silloin onnellisuuden mahdollisuutta, minkä itse omalla välinpitämättömyydellään menetti. Silloin, kun vielä oli mahdollisuus ja aikaa ajatella iankaikkisuutta ja suorittaa elämänsä tärkein valinta.
Tällä viikolla ilmestyy pieni kirjoittamani kirja “Sinun aikasi”. Jumala, iankaikkisuuden arkkitehti, kehotti minua kirjoittamaan sen, että edes jotkut ihmiset pysähtyisivät ymmärtämään käyttämänsä ajan merkityksen. Vaihtamaan lähtemisensä, tulemisensa ja ainaisen menemisensä hetkeksi pysähtymiseen. Se ei tarkoita paikoilleen juuttumista, mutta kylläkin elämän suunnan muuttumista.
Se on muistutus myös siitä, että ymmärtäisit tulevina päivinäsi paremmin sen hetken viestin, kun sinut pysäytetään kesken omien kiireittesi. Kun kalenterisi merkinnöillä ei äkkiä olekaan niihin käytettyä mustetta suurempaa arvoa.
Muista: juuri sellaisissa hetkissä sinua autetaan arvottamaan omaa iankaikkisuuttasi, jota et voi koskaan paeta.