Eivät muutokset niin vaikeita ole. Kunhan ne eivät vain liikaa kosketa minua ja tottumuksiani.

Näinhän me ihmiset ajattelemme. Suurimmat muutoksen paineet kohdistuvat yhteen ja samaan persoonaan, joka suomenkielellä tottelee nimeä: Joku. Mutta aina silloin otsarypyt syventyvät, jos se “Joku” jollakin tavalla uhkaa järkyttää omaa reviiriämme. Silloin meidän rauhallistenkin nähdään kiipeävän barrikaadeille ja heräämme puhumaan perinteiden murteella.

Sujuvakynäinen Reetta Räty kirjoitti hiljattain Hesarin pääkirjoituspalstalla nasevasti. Otsikko kuului: Ihmisen on muututtava, maailma ei sitä tee. Jopa kristittynä tekisi mieli ensi reaktiona huutaa vastalause, mutta parempi on pysähtyä miettimään hetkeksi.

“Maailma muuttuu, Eskoseni”, toteaa jo ikääntynyt aforismi. Mutta millä tavalla se itse asiassa on muuttunut? On totta, että vanhoja valokuvia katsellessa muutokset  iskevät vasten kasvoja. Usein ne ovat suorastaan murskanneet rakkaita muistojamme. Kari Kuuva taisi ensimmäisenä levyttää suomeksi “Asfalttia ja sementtiä”. Loppujakeissa kauhistellaan: “asfaltin alla on menneysyytein, asfaltin alle jäi rakkautein.”

Maailman muuttumista me kutsumme kehitykseksi. Yleensä kehittyminen mielletään myönteiseksi prosessiksi, mutta yhä useammin on miinusmerkkinen kehitys jouduttu hyväksymään tosiasiaksi muuallakin kuin pörssissä. Kasvu- ja ympäristökipujensa puristuksessa huokaileva ihmiskunta on joutunut tunnustumaan, että jos maailma on muuttunut, niin siihen on jälleen syyllistynyt se “joku”. Mokomakin joka paikkaan ehtivä syntipukki!

Toisaalta taas – eikä vähiten saarnapöntöistä – kuulee julistettavan, että ihminen ei muutu. Jälleen pikainen havainto pistää hanttiin. Nythän on muuttumisesta tehty tavoite, joka ruokkii monenkirjavaa jättiläisbisnestä. Ollaksemme aikamme ihmisiä meitä ajetaan kuin karjaa jatkuvien muutoksten hakaan. Lähempi tarkastelu paljastaa kuitenkin, että kysymys on paljolti kosmetiikasta. Sillä saadaan ihminen näyttämään toisenlaiselta kuin hän on. Ihmekkös sitten, että kosmetiikka- ja aseteollisuus on maapallomme tuottavinta liiketoimintaa. Molemmat tähtäävät ja pystyvät ulkonaisiin muutoksiin…

Sisäisesti ihminen on kuitenkin juuri niin mahdoton tapaus, kuin miksi Raamattu hänet määrittelee. “Kaikki ovat käyneet kelvottomiksi. Ei ole ketään, joka tekee hyvää, ei ainoatakaan”(Rm.3:12). Surkea juttu. Eikä ole historian kyydissä ja pitkässä tuotekehittelyssä löytynyt mitään voidetta tai rohtoa, joka olisi saanut tällä sektorilla myönteistä kehitystä edes oraalle. Ei siis ihme, että tällaisten kelvottomien hyppysissä maailmakin on kääntymässä pikavauhtia asuinkelvottomaksi jättömaaksi.

Maailma jäi Jumalan käden jäljeltä sangen hyväksi. Meidän puumerkkimme jälki on synkempi. Maailma itsessään ei muutu miksikään. Siinä Reetta lausui ikiaikaisen viisauden, jonka edessä evolutionistit ovat ihan turhaan inttämässä.

Jos siis jonkun on muututtava, se joku ei ole maailma. Mutta mihin postinumeroon muutosehdotuksen sitten voisi lähettää? Onko muutos ylipäätänsä mahdollista, vai ovat fatalistit sitten oikeassa? “Syökäämme ja juokaamme, sillä huomenna me kuitenkin kuolemme”.

Joku voi muuttua. Muutamat ovat tehneet elämässään radikaaleja asennemuutoksia. Kysymys on silloin ollut lähes aina luovuttamisesta, todellisten tarpeittensa rehellisestä tiedostamisesta. Jotkut ovat siinä onnistumisellaan todistaneet, että ihminen pärjää – ja viihtyy jop a paremmin – ilman suurinta osaa siitä, mitä hänen väitetään tarvitsevan. Tällä tavalla monet “jotkut” ovat onnistuneet muuttamaan ulkoista elämäntyyliään ja aikovat näin elää onnellisina elämänsä loppuun asti.

Mutta, entä sitten? Tähänkö kaikki jää ja tähtää?

Kun silmämme kerran painetaan kiinni ja lakana vedetään kasvojemme ylitse ei enää kysytä, mitä me onnistuimme muuttamaan. Silloin eteemme avautuvat iankaikkisuusmaisemat määräytyvät sen mukaan, suostuimmeko itse muuttumaan silloin kun sitä meille tarjottiin.

Uskossa vastaanotettu evankeliumi Jeesuksesta Kristuksesta on ainoa ihmistä todella muuttava voima. Siksi jokaisen ihmisen suurin tarve on kohdata tämä voimallinen ja meitä rakastava Muuttaja. Hänen seurassaan elämä voi muuttua sangen riemastuttavaksi seikkailuksi.

Muuten, sen muuttumisen tarpeessa olevan “jonkun” näkee varmimmin joka aamu peilistä.