Sytyttävää aihetta ei tällä kertaa tarvinnut lähteä kaukaa etsimään. Se löytyi helposti tuosta edellisestä, muutaman lauseen mittaisesta pahoittelustani.

Useimmilla lienee omakohtaista tuntumaa velkoihin. Kokemus on opettanut, että niiden ehtoihin on syytä suhtautua vakavasti. Luotettavuuden maine on helposti menetettävissä. Sitä seuraavista maksuhäiriömerkinnöistä voi olla tuskallista päästä eroon. Moni suunniteltu polku saattaa mennä tukkoon.

Minun blogini polulle kävi juuri niin. Ties minne kadonnut domainin vuosimaksu oli jäänyt maksamatta. Onnekseni minulla oli mahdollisuus korjata asia. Muuten olisivat lukijat joutuneet toteamaan, että “sen pituinen se”.

90-luvun syvä talouden sukellus suisti tuhansia pitkään velkavankeuteen. Kerrotaan, että jotkut eivät ole toipuneet niiden seurauksista vieläkään. Psyykkiset vararikot tuntee yksin Jumala.

Noiden vuosien jälkeen velanottoon suhtauduttiin pitkään varovaisesti. Mutta vuosikymmenten ruohoittamat muistot alkavat unohtua. Lisäksi kokonaan uusi sukupolvi on astunut työikäisten piiriin. Talouden taas elpyessä on usko omiin mahdollisuuksiin kasvanut viel nopeammin. Oma Eldorado on hahmoteltu ja sen toteuttamiseksi on uskallettu ottaa tukevasti velkaa. Jopa holtittomasti, sanovat talousviisaat. Tässä yhä arvaamattomammaksi käyvässä maailmassa voi sittenkin vain toivoa vain parasta. Ne kuuluisat suhdanteet ja muutamat äkkiväärät valtiomiehet voivat hetkessä keikauttaa korkoprosenttien rimat kohtalokkaisiin korkeuksiin.

Mutta sitten siihen kaikkein tärkeimpään velanhoitoon.

Kaikkien kiireiden keskellä ihmisiltä unohtuu helposti tieto siitä kylmästä totuudesta, että heidän velkasaldonsa Jumalan edessä kasvaa päivä päivältä. Sellaista hyväntekijää ei löydykään, jota tämä ei koskisi. Valitettavasti suurin osa kieltää tämän totuuden – tai – ainakin siirtää velanhoitoansa eteenpäin, kunnes sopivampi aika koittaa.

Mutta lopulta tulee vastaan eräpäivä, jota ei voikaan enää siirtää. Jos velka on silloin vielä hoitamatta, katkeaa elämän stoori aivan kuten kävi minun kotisivuilleni. Tilanne on vain tässä tapauksessa niin traaginen, että velkaa ei enää tuon jälkeen kykene mikään eikä kukaan hoitamaan. Suoraan sanottuna: velallista odottaa iankaikkinen kadotus. Lopullinen ero Jumalasta. Ja jos samassa osoitteessa sattuu olemaan joukko rakkaimpia ystäviä ja omaisia, ei heidänkään seurasta enää iloita. Ainoa yhdistävä seikka on suru yhteisestä, lopullisesta kohtalosta.

Kukaan meistä ei kykene velkaansa Jumalan edessä suorittamaan. Yrityskin olisi siinä mielessä mieletön, että joku toinen on sen jo ehtinyt maksamaan. Hän on Jeesus Kristus. Raamattu vakuuttaa, että mikään toinen teko ei koskaan voi korvata tuota velanmaksua. Omista perusteluistaan käsin Jumala on rakkaudessaan meitä kohtaan  nähnyt hyväksi ratkaista syntivelkaisuutemme tällä tavoin. Ja jo parin vuosituhannen ajan Hän on nähnyt paljon vaivaa saattaakseen tämän helpottavan uutisen jokaisen ihmisen ulottuville. Surullista on, että enemmistö maailman ihmisistä halveksinut Jumalan tarjoamaa velanhoitoa ja kääntänyt sille selkänsä.

Sinä, joka luet näitä rivejä: ota heti tänä päivänä oma syntivelkasi Jumalan edessä käsittelyyn. Pyydä Jeesusta Kristusta omaan elämääsi ja velkasi hoitajaksi. Hän tekee sen mielellään. Hän on joka hetki valmis kuittaamaan velkasi. Ja sen jälkeen elämäsi stoori jatkuu halki iankaikkisuuden Jumalan ja toisten Hänen armahtamiensa seurassa.