Mikä on totuus?
Pontius Pilatus ei ollut ainoa totuudesta epätietoinen. Hänen vanaveteensä ovat liittyneet ja liittyvät maailman kaikki muutkin ihmiset. Olemme perimmäisen totuuden etsijöitä, vaikka läheskään kaikki eivät suostu sitä myöntämään. Osuvasti totuutta on kuvattu myöskin valona, joka valaisee ihmisen ymmärrystä matkalla totuuden suurempaan löytämiseen. Mutta täydellistä totuutta ei yhtä poikkeusta lukuunottamatta ole kukaan kantanut sisällään. Hänet esitellään viimeisillä riveillä.

Samaan aikaan totuutta etsiessämme meitä uhkaa löytämisen pelko. Vaatii todellakin paljon tulla tuntemaan totuus esim. itsestään. Sen tuominen valokeilaan saa ajatuksenakin monet pakokauhuun. Tilalle peräänkuulutetaan jotakin helpompaa ratkaisua.

Tämän hetken kuuluisin twiittaaja on lanseerannut yleiseen käyttöön termin “valeuutinen”. Hänelle se ei palvele puolustus -, vaan paremminkin hyökkäysaseena. Kaikki lausumat, mitkä poikkeavat hänen itsensä kertomista, kuuluvat vähintäänkin osaltaan tuon valemedian joukkoon. Muutama päivä sitten sai koko maailma nähdä suorana lähetyksenä Helsingistä, mikä oli julkipuhuttu totuus suurvaltajohtajien tapaamisessa. Jälkeenpäin on sanomisia puolin ja toisin parsittu ja samalla itse alkuperäisiä sanomisia kutsuttu valeuutisiksi. Toisen osapuolen leirissä lausumia muokattiin toivossa, että suuret kansanjoukot unohtaisivat tapahtuneet lipsahdukset.

Jos missä, niin uskontojen viidakossa totuus on hakusessa. Siinä mielessä Pilatus kyllä esitti kysymyksensä koko muun ihmiskunnan puolesta. Yksin Jumala tietää, kuinka montaa totuutta maailman tuhannet uskonnot – mukaan luettuna ateismi – tarjoavat. Tätä taustaa vasten suvaitsevaisuus käsitteenä on ymmärrettävää. Omassa etsimisessään ymmälle ajautunut ihminen päätyy ajatukseen, että jokainen uskonto tarjoaa osan totuutta. Kaikki tiet vievät loppujen lopuksi Jumalan yhteyteen. Siksi meidän tulee suvaita toistemme edustamia osatotuuksia ja yrittää selviytyä omamme kanssa niin hyvin kuin mahdollista. Tämä muodostuu monen tuhoksi.

Eräs lähtökohta kuuluu jokaisen ihmisen perusoikeuksiin. Hänen on saatava itse löytää ja hyväksyä oma tiensä – siis vakaumuksensa – totuuden etsinnässä. Erityinen huoli kiinnittyy siksi siihen, kuinka elämänsä polkua hapuileva lapsi saa toteuttaa tätä oikeuttaan. Uskonnon tai uskonnottomuuden nimissä tapahtuu jatkuvaa lasten manipulointia heidän maailmankuvansa muokkaamiseksi aikuisia miellyttäväksi. Erilaisilla riiteillä ja perinteisiin vetoavilla toimituksilla pyritään korvaamaan oman esimerkin tarjoamat puutteet. Näin lapselle syötetään pakkototuus ennen kuin hänellä itsellään on kykyä suorittaa oman tahtonsa mukaisia valintoja. Sitten – vuosien jälkeen – nuorelle ihmiselle valkeneekin, että hänelle on syötetty valeuutisia, jotka eivät enää vastaakaan hänen omia käsityksiään totuudesta. Seurauksena olemme saaneet todistaa nuoremman polven joukkopakoa hengellisistä yhteyksistä. Aivan liian monet ovat antautuneet itämaisten kulttien uhreiksi, tai myöskin esim. katteettomin lupauksin saalistavien superuskovien haaveihin.

Ymmärrän nyt maalanneeni itseni tässä kirjoituksessa nurkkaan. Lukijalla on oikeus kysyä: missä sitten on minun totuuteni? Aikaisempia blogejani kahlanneet tietävät, että monella tavalla harhailleen elämäni ankkuri on kuitenkin kiinnittynyt lujasti Raamatun ilmoittamaan pelastuksen tiehen. Se, mitä totuudesta olen saanut näiden vuosikymmenien aikana löytää, ei johdu lainkaan omista ansioistani. Voinkin aivan rehellisesti sanoa, että niistä huolimatta olen saanut pelastavia valosäteitä pimeyteeni.

Pilatus ei saanut kysymykseensä vastausta. Varmastikin hän odotti selvitystä uudesta filosofiasta tai aatepolusta, joka löisi laudalta hänen tuntemansa lukuiset uskonnot. Se ei mennyt niin.

Totuus seisoi Pilatuksen edessä. Totuus ei ollut eikä koskaan ole mikään idea tai oppirakennelma. Totuus on ihmisen poikana maailmaan laskeutunut Jumala, ainoa elävä Jumala. Muutamia tunteja tuon hetken jälkeen tämä Jeesus Kristus ristiinnaulittiin koko ihmiskunnan syntien edestä. Samalla Hän vapautti meidät epätoivoisesta totuuden takaa-ajosta ja lukemattomien valheuutisten verkoista.

Jeesus oli silloin ja on tänään täynnä totuutta – ja lisäksi armoa. Tuolla armollaan Hän avaa rehelliselle etsijälle totuutta sen verran kuin sitä täällä ajan matkalla tarvitaan. Sellainen Jumalan armo on minuakin tähän päivään asti kantanut.