Suomalaisina emme ole tottuneet tällaiseen. Siksi ei ole ihme, että sää on säilyttänyt paalupaikkansa pomminvarmana keskustelunaiheena. Vaikka juuri kukaan ei uskalla sitä ääneen sanoa, liikkuu keskustelun taustalla kasvava huoli ilmastomuutoksen todellisuudesta. Mihin meidän on syytä varautua? Onko kysymys vain tilastollisesta välttämättömyydestä, vai ovatko Al Goren ja muiden ilmastomuutoksen evankelistojen maalaamat uhkakuvat jo lähimmän horisontin takana?

Tuntuu siltä, että ihmiskunta ymmärtää lopultakin hikeä pyyhkiessään istuvansa samassa veneessä. Siinä kellumme nousevassa, lämpenevässä ja yhä saastuneemmassa vedessä löytämättä yksituumaisuutta siitä, kuinka voisimme vielä katastrofin välttää. Jokainen on oppinut teemalaulun kertosäkeen: “Tarttis tehdä jotakin”. Mutta kuka tekee, mitä ja missä marssijärjestyksessä, siinä toistensa tönimisessä ihmiskunta on hukkaamassa tälläkin sektorilla etsikkoaikansa.

On ilmeistä, että ihmismielen pahimmat loiset ovat itsekkyys ja ahneus. Ilman niitä suostuisimme irtisanoutumaan jatkuvan talouskasvun utopiasta. Ja luonnollisesti on selvää, että ensimmäisiä luopujia tulisi olla meidän, jotka kansainvälisessä vertailussa lukeudumme maailman hyväosaisimpaan kymmenykseen. Siinä roolissa meidän sanotaan  kuluttavan neljäviidesosaa maailman energiavaroista, ja kauniista puheista huolimatta hiilijalanjälkemme senkun jatkaa venymistään.

Raamattu on rehellisyydessään joskus kiusallisen kursailematon. Se ei anna minkäänlaista toivoa inhimillisille pyrkimyksille voittaa tämän suuruusluokan kriisejä. Ongelman juuret ovat ja pysyvät omahyväisissä sydämissämme. Lukuisista yrityksistä huolimatta emme ole tieteinemme ja korulauseinemme edistyneet lainkaan noiden  mielen parasiittien häätämisessä. Pikemminkin meille on käynyt kuin sille kapernaumilaiselle naiselle, joka 12 vuotta sairastettuaan menetti kaiken varallisuutensa lääkäreille ( onnistuu kyllä nykyäänkin ), mutta siitä huolimatta hänen tilansa kävi vain huonommaksi. (Mt.9,Mk.5,Lk.8)

On vain yksi tie sydämen muutokseen.  Jeesus sanoi olevansa se tie. Ken sen uskoo ja sille tielle tahtoo nousta, saa kokea voimallisen ilmastomuutoksen omassa henkilökohtaisessa elämässään. Se ei maailman tilannetta kovin paljon keikauta, mutta uskoontullut ihminen pääseekin näkemään todellisen tavoitteensa. Sisäinen varmuus siitä on kuin lämmin tuulahdus toisesta maailmasta. Sen siunaamana ihminen voi kohdata turvallisin mielin eteensä tulevat päivät. Vanha kelttiläinen siunaus sanoo sen aika pistämättömästi. Ota ja omista.

Saapuvan aallon syvä rauha, Sinulle
Lempeän tuulen syvä rauha, Sinulle
Hiljaisen maan syvä rauha, Sinulle
Loistavien tähtien syvä rauha, Sinulle
Pehmeän yön syvä rauha, Sinulle
Kristuksen, maailman valkeuden syvä rauha, Sinulle
Syvä Kristuksen rauha