Henkisyys on nyt muotia. Puhutaan henkisistä arvoista. Jokainen vähänkin sivistynyttä esittävä ihminen väittää omaavansa henkisiä arvoja. Mutta mitä sitten loppujen lopuksi ovat?

Henkisyyden rajapaalut ovat niin lavealla, että ne sulkevat piiriinsä melkein mitä vain. Ollakseen henkinen ihmisen ei tarvitse uskoa eikä liittyä mihinkään. Riittää, kun sanoo arvostavansa henkisiä asioita. “Vaikka länsimaat maallistuvat – tai ehkä juuri siksi -, ihmisillä on yhä suurempi tarve henkisyydelle. Koronatilanteen vuoksi henkisyydelle voi olla tarvetta enemmän kuin aikoihin.” Tämä ei ole Amigon lausunto. Havainnoitsija on emeritusprofessori Timo Airaksinen.

Lisäksi professori osoitti meille kadun ihmisille henkisyyden paikan. “Henkisyys on uskoa ihmiseen. Hengellisyys on uskoa Jumalaan.” Tämä on syytä meidän painaa mieleen. Kun vastassa oleva näkymätön vihollinen on lyömässä koko maailman polvilleen, niin mihin olisi syytä ankkuroida uskonsa?

Annetaan henkisyydelle taiteiden ja filosofian verran tilaa. Lienee yhteistä maata sekin, että yhteisen vihollisen edessä rakennamme luottamusta kaikkien ihmisten kesken. Sehän on mitä suuremmin myös hengellisyyden arvoja. Mutta usko ihmiseen ihmistä suurempien ongelmien ratkaisijana on oikotie pettymyksiin.

Raamattu kertoo meille(Apt.17), kuinka sen ajan Ateenassa oli jumalia joka lähtöön. Ihmiset luulivat olevansa hengellisiä etsien samalla vastauksia henkisyyden keinoin. Apostoli Paavali antoi tilanteesta diagnoosin: “Ei Hän(Jumala) ole ihmiskäsin palveltavissa, ikään kuin Hän tarvitsisi jotakin, Hän, joka itse antaa kaikille elämän, hengen ja kaiken muun, Hän on tehnyt koko ihmissuvun yhdestä ainoasta ja asettanut kansat asumaan kaikkialla maan päällä. Hän on säätänyt ihmisille määräajat ja asumisen rajat, jotta HE ETSISIVÄT JUMALAA, JOS EHKÄ HAPUILEMALLA LÖYTÄISIVÄT HÄNET”(Apt.17:25-27).

Enemmän kuin henkisiä elämyksiä ihminen tarvitsee hengellisen elämän, jonka yksin Raamatun Jumala voi antaa. Ja – professorin laustta mukaellen -, “Koronaviruksen vuoksi hengellisyydelle on tarvetta enemmän kuin aikoihin”. Raamattu neuvoo ainoan oikean tien Jumalan yhteyteen. Kun ihminen vilpittömästi omana itsenään tulee Kristuksen luokse, vaihtuu hapuilu löytämisen iloon. Jeesus lupasi: “Jokainen, jonka Isä antaa minulle, tulee minun luokseni. Ja sitä, joka tulee minun luokseni, minä en ikinä heitä ulos”(Joh.6:37)