En tahdo tottua siihen koskaan. Ainakin rukoilen, ettei niin tapahtuisi. Elämää voi – ja sitä tulisi aina – ihmetellä.

Kaksi viikkoa sitten sain tehdä juuri sitä. Pitelin kuudetta lastenlastani sylissä. Taisi paapan sydän pompottaa yhtä tiuhaan kuin vastasyntyneelläkin. Se oli ihmeellistä! Jokainen elämä on ihmeellistä. Yhdenkään ihmisen elämä ei saisi kulua niin pois, etteikö siinä aina riittäisi ihmettelemistä.

Siinä pientä paapoessani ihmettelin sitäkin, että kuinka ihmeessä joku saattaisi tällainen ihme sylissään pitää elämää onnellisten sattumien summana, sokean kellosepän tuurinkantamoisena. Ainakin sellaisen antiuskovan elämä on äärimmäisen sameaa. Aivan kuin se salaperäinen alkuliemi, mistä hän uskoo kaiken eläväisen syntyneen.

Elämän yliopistoa on se, kun pääsee aitiopaikalta seuraamaan lapsen elämää. Miten murheellista, että mammonaa jumaloiva maailmamme on ajanut isät ja äidit sorvin ääreen niin pakkotahtisesti, että nämä eivät ehdi eivätkä enää jaksa kasvaa lapsiensa mukana. Tuskin olen ainoa isoisä, kenelle on tarjoutunut mahdollisuus jatkaa kesken jäänyttä ihmettelyään lastenlastensa parissa.

Siinä opinahjossa huomaa senkin, kuinka paljon elämisen rikkautta on tuhlannut ylenkatsomalla ns. pikkuasioita. Ja kuitenkin hiekkalaatikon maisemiin on siroteltu runsaasti ihmiselon suurimpia rikkauksia. Juuri niitä, mitä  kuvittelemme rahalla ostetuilta elämysmatkoilta löytyvän. Ei Jeesus turhaan nostanut lasta polvelleen ja kehoittanut aikuisia astumaan lasten elämysmaailmaan.

Niiden porttien sisäpuolella kristillisyyskin paljastaa kauneimmat kukkansa. Arjen harmauden keskelle avautuu ihmeiden puutarha. Taivas saapuu sittenkin koskettamaan maata ja ennen muuta taivasta janoavia sydämiä.

Jos et voi uskoa minua, pyydä pientä lasta oppaaksesi. Kyllä sellainen tähtisilmä jostakin löytyy jokaiselle. Anna lapsen viedä niin Sinun ei tarvitse vikistä.

Viimeistään silloin tarjoutuu aikuisen paatuneellekin sydämelle mahdollisuus havaita: minäkin olen suuri ihme. Olen sitä edelleen, koska Ihmeellinen Vapahtaja on rakkaudessaan minua tähän hetkeen saakka kantanut ja varjellut.

Siinä se ihmeistä suurin on!