Hyvinä aikoina useissa monarkioissa on käynnistynyt keskustelu kuningashuoneen tarpeellisuudesta ja sen aiheuttamista kustannuksista. Tiukan paikan tullen kansat ovat kuitenkin ratsastaneet siniveristensä suojaksi.

Tänään Helsingin Sanomat uutisoi, että “kriisi läpivalaisee maailman maiden johtajat”. Sattumoisin eilen kuningatar Elisabeth ja kuningas Karl Gustav pitivät suorat tv-puheet kansalaisilleen. Molempien kohdalla tapaukset ovat harvinaisia. Ilmeisellä tarkoituksella ne on säästetty hetkiin, jolloin kansalaiset tarvitsevat erityistä rohkaisua. Ihmisten halutaan kokevan, että kuninkaaliset tahtovat jakaa kriisin kanssamme.
Myös monet presidentit – mukaan lukien omamme – ovat luoneet turvallisuutta esiintymisillään. Erityisesti on muistettu yhtenäisyyden tarpeellisuutta. “Yhdessä me selviämme” on kriisiajan motto. Jaloimmat johtajista ovat nostaneet esille kansainvälisen yhteistyön välttämättömyyden. Maailmanlaajuisesti me tarvitsemme toisiamme ja siksi meidän on mahdollisuuksien mukaan myös autettava toisiamme. Tämä onkin toteutunut esim. rokotteiden kehittämisessä.

Valitettavasti läpivalaisu paljastaa myös paljon itsekkyyttä ja kansallista oman edun tavoittelua. “Meidän maa ensin” -ajattelun lippispäinen arkkitehti on kaikkien tiedossa. Esimerkin antamisen sijaan hän on huolissaan hengityssuojaimen sopivuudesta kauniiseen työhuoneeseensa. Brasilian presidentti uhoaa, että “koronavirus on kohdattava kuin mies. Kaikki me kuolemme joskus. Jumala on brasilialainen ja brasilialaisille ei tapahdu mitään, vaikka heidät uittaisi viemärissä”(HS.6.4.). Thaimaan kuningas jätti kansansa ja häipyi Saksaan rakastajattariensa kanssa(IS.31.3.). Putin on kriisin tullen sysännyt vastuun aluejohtajille ja on itse piilossa. EU on saanut keskuuteensa diktaattorin, kun Unkarin pääministeri näki tilaisuuden ottaa käsiinsä sen vallan, mitä pöydällä vielä oli jäljellä.

Mutta kuninkaallisillekin löytyy Kuninkaansa ja herroille Herransa. Harvemmassa ovat ne valtionjohtajat, jotka julkisesti uskaltavat tunnustaa olevansa riippuvaisia Jumalan avusta. Tarvitsevansa Häneltä rohkaisua, jotta voisivat aidosti rohkaista omia kansojaan. He tietävät, että emme tarvitse rohkaisua pelkästään tähän hetkeen, vaan vielä enemmän nurkan takana lymyävään kriisin raskaimpaan osaan. Onneksi tämänkin kaltaisia johtajia löytyy.

On laskettu, että Raamatussa on mainittu 365 kertaa “älä pelkää!”. Siis rohkaisu Jumalalta vuoden jokaiselle päivälle. Ja sen Jumala tahtoo osoittaa myös ihan jokaiselle ihmiselle.