Kiitos, että kerran kotiin saan mä tulla
On silloin kaikki myrskyt tauonneet
Huomaan, täysin valkoinen on puku mulla
Ei tahraa pienintäkään missään näy!
Sinne päästä tahdon siksi nostan katseen taivaaseen
ja sydämeni yhtyy kiitokseen
Kiitos, että kerran kotiin saan mä tulla
On silloin kaikki myrskyt tauonneet

Kiitos, että kerran kotiin saan mä tulla
en kaipaa tänne sieltä milloinkaan
Tiedän, taivaan laitumella Paimen mulla
ja seurassaan saan olla ainiaan
Siellä luona elonvirran kanssa toisten pyhien
saan viettää iäisyyden, tiedän sen
Kiitos, että kerran kotiin saan mä tulla
On silloin kaikki myrskyt tauonneet

Kiitos, että pian jo kotiin saamme tulla
voi taakse jättää pettymysten maan
Tiedän, Jeesus, että rakkaus on Sulla
kun puolestamme kävit kuolemaan
Ristin naulat kestit, pilkkahuudot, viinin katkeran
ja meille annat kodin taivahan
Kiitos, että kerran kotiin saame tulla
On silloin kaikki myrskyt tauonneet
***************************************************************

Tämä oli eräs ensimmäisistä (ja suosituimmista) lauluistani. Kirjoitin sen vuonna 1976. Se oli sitä ihmeellistä ensi rakkauden aikaa, olinhan tullut edellisenä kesänä uskoon.

Intoa ja voimia oli siihen aikaan vaikka muille jakaa. Mutta mielenkiintoista, että kuitenkin nuoren miehen ajatukset lensivät usein taivaaseen. Siihen aikaan puhuttiin paljon Jeesuksen paluusta maan päälle noutamaan uskovaisiaan. Rikkaasta uskonelämästä huolimatta tunsin vahvaa vetoa taivaaseen.

Nyt tuo hetki on ajan merkeistä päätellen lähellä. Siitä on myös puhuttava.
Oletko sinä halukas ja valmis kohtaamaan Hänet?