– Nopeammin, nopeammin! Nainen huokailee itselleen. Hän on hengästynyt. Sandaalit eivät saa otetta aamukasteisesta polusta. Nainen kompastuu, mutta tuskin vilkaisee naarmuuntunutta polvea. Ei haittaa! Nyt on kiire!

Lopultakin perillä. Hengästyneenä nainen takoo ovea. Samalla hänen selkänsä taakse ilmestyy muita, vanhempia naisia.

Ovi raottuu. Partaiset kasvot tarkastelevat tulijoita. Nainen työntää väkisin oven auki ja suorastaan syöksähtää sisälle. Henkeä haukkoen hän suorastaan huutaa:

– Herra—Hän ei ole enää haudassa!—Meille sanottiin siellä, että Hän on— ylösnoussut—että Hän— elää—! Nainen purskahtaa itkuun liikutuksesta ja silkasta ilosta. Toisetkin naiset vakuuttavat samaa. He ovat silmin nähden järkyttyneitä eivätkä pysty käsittämään kokemaansa.

Muuta ei tarvittu. Eräs miehistä ponnahtaa riuskasti jaloilleen. Hän syöksyy ovesta ulos ja lähtee juosten suuntaan, mistä naiset olivat juuri tulleet. Hän ei usko naisia eikä korviaan. On nähtävä omin silmin. Toinen, nuorempi mies säntää hänen peräänsä ja saavuttaa pian edelläjuoksijan.
——————————————————————————————————-
En voi olla syttymättä Jeesuksen ylösnousemuksesta uudelleen ja uudelleen. Saan tyhjän haudan ihmeestä voimaa, joka saa kaikki pelkoni ja huoleni kutistumaan. Otan naisten ja myöhempien uskovien jättämän viestikapulan vastaan ja huudan niin myötä- kuin vastatuuleen: – Hei, kuulkaa kaikki! Jeesus on noussut kuolleista! Uskokaa, uskokaa hyvät ihmiset, että Hän elää! Hän elää tänään auttaakseen meitä kaikkia.

Tietyllä tavalla ymmärrän ihmisiä, jotka tungeksivat poismenneiden merkkihenkilöiden haudoilla. Meille ihmisille nyt vain on ominaista etsiä tukea hapuileville ajatuksillemme. Erityisesti tämä on tyypillistä uskontojen ja poliittisten aatesuuntien kohdalla.

Lähetyspioneeri Stanley Jones käynnisti aikanaan Intiassa ns. pyöreän pöydän keskustelut. Osallistujat koostuivat maailman valtauskontojen edustajista. Muslimien, hindujen ja buddhalaisten uskontojen perustajat ovat kuolleet. Heidän haudoistaan on muodostunut pyhiinvaelluskohteita. – Vain teillä ei ole hautaa, heidän kerrotaan todenneen kristityille.

Hepä sen sanoivat! Juuri siinä on elävän kristinuskon kirkas valo. On yhdentekevää, oliko Jeesus kiven takana Puutarhahaudassa tai Pyhän Kirkon luolassa – tai missä tahansa muualla. Missään ei ole kuitenkaan Jeesuksesta merkkiä vaivaisenluun vertaa. Kuten enkelit ilmoittivat naisille: – Ei Hän ole täällä. On turha etsiä elävää kuolleitten joukosta. Muistakaa, mitä Jeesus itse kertoi teille (Luuk.24:1-12).

Ymmärrän siis senkin, että ihmiset haluavat omin aistein kokea tyhjän haudan ihmeen. Totuus on kuitenkin se, että tyhjä haudan riemu (Pääsiäinen) avautuu ihmiselle vain Jeesuksen verihaavojen (Pitkäperjantai) kautta. Jos emme suostu katuen itkemään omia syntejämme Jeesuksen kärsimysten edessä, on vierailu tyhjällä haudalla silkkaa uskonnollista turistimatkailua.

Itseni lisäksi lukemattomat muut kristityt ovat saaneet kokea Pietarin tavoin, että juuri ollessamme heikoimmillamme on Jumalan taivaista lähtenyt ylösnousemuksen voima nostamaan meidät jaloillemme. Niin voi tänäänkin käydä jokaiselle, joka ylösnousseen Jeesuksen nimeä avukseen huutaa.

Korona ei ole tämän Pääsiäisen ykkösuutinen, vaan:

– Kristus on ylösnoussut!