Viime vuosien aikana useampi kriisi maailmalla on paisunut huolestuttavasti. Ilmasto­-, ympäristö- ja pakolaisongelmien käsittely on lisäksi ajanut kansakunnat erilleen toisistaan. Yhteisesti perustettujen elinten päätöksiä ei noudateta. Globaalien ongelmien ratkaisemisessa asetaan omat edut ensi sijalle.

Sekavassa tilanteessa löytyi sentään yksimielisyyttä jostakin. Tunnustettiin, että tilanne ei ole enää kenenkään hallinnassa. On todettu myös, että maailmassa ei ole enää yhtään supervaltaa. Sen sijaan on syntynyt useita pienempiä valtakeskuksia, joiden kyky ratkaista keskenään yhteisiä asioita on osoittautunut huonoksi.

Tämän sekavuuden keskelle putosi korona -pommi. Se yllätti koko maailman, vaikka viranomaiset olivat jo pitkään varoittaneet sellaisen saapumisesta. Salailun, vehkeilyn ja syyttelyn jälkeen valtiot ovat eristäytyneet entisestään. Silti joka päivä toitotetaan, että pandemia on maailmanlaajuinen ja että se voidaan voittaa vain yhteistoimin.

Tänään aamutv:ssä Ulkopoliittisen instituutin ohjelmajohtaja Mika Aaltola sanoi sen viimeksi ääneen: “Maailma kaipaa nyt johtajaa”. BINGO!

Nykyisistä johtajista siihen ei ole. Yhdysvaltain presidentti on särkenyt niin paljon porsliinia, että entisetkin liittolaiset hupenevat. Kiinan hymyllä päällystetyt uudet silkkitiehankkeet pelottavat syystäkin kansoja. Kaikesta pullistelusta huolimatta Venäjän vaikutusvalta on hiipumassa. EU on menettänyt uskottavuutensa. Keskinäiseen kinasteluun sortuneena se ei kykene ratkaisemaan edes omia sisäisiä kysymyksiään.

Suuren johtajan tarve on nostettu esille jo yli 30 vuotta sitten. Mistä hän nousee, ja koska? Paljon on aiheesta puheita pidetty ja ennustuksia julkaistu – ajankohtia myöten. Mutta kun maailman tilan kriisiytyy epätoivon partaalle, ilmestyy tämä “laittomuuden ihminen” kuin pelastavana enkelinä. Selkkauksien ja luonnonkriisien repimä ihmiskunta nostaa hänet johtajakseen, joka ottaa hoitaakseen myös Jumalan tehtävät. Syntyy yksi ja ainoa maailmanuskonto.

Olen useasti muistuttanut Raamatun lukemisen tärkeyttä. Nyt pyydän sinua lukemaan jälleen Toisen Tessalonikaiskirjeen luvun 2. Sovita sitten lukemasi siihen sekasortoiseen maailmankuvaan, minkä Jeesus esitteli evankeliumeissa (Matt.24, Mark.13, Luuk.21).

Ei houkuttelevia maisemia. Paitsi, että pian niiden jälkeen saapuu Herramme Jeesus Kristus. Hänessä on meidän toivomme. Häntä me odotamme, tuli tässä välissä sitten mitä tahansa.