Tapaan keittää aamuisin puuroa. Siihen minun gastronomiset kykyni sitten pysähtyvätkin. Mutta tänä aamuna kattila kasvoi ajatuksissani. Huomasin kaipaavani aamiaispöytään kaikki yhdeksää lastenlastani. Ikävöin heitä.

Kattila kuitenkin jatkoi kasvuaan. Ajatuksiin nousivat ne 70 000 lasta, joiden kotia hallitsee päihdeongelma. Ehkä sieltä olutpurkkien keskeltä löytyy pala kuivahtanutta leipää. Entä sitten ne tuhannet koululaiset, jotka kaihoten muistelevat kavereitaan, koulun turvallista ilmapiiriä ja ruokapöytää. Ihan sydäntä kouraisee heidän tilannetta ajatellessaan.

Sitten kattila paisui käsityskykyni ulkopuolelle. Silmiin nousivat uutiskuvat pakolaisleireiltä. Viluiset ja likaiset lapset kömpimässä resuisista teltoista kujien. Kylmästä ja nälästä väriseville lapsille se kuivahko leivänkannikka olisi todellinen aarre.

Huomasin poskeni kostuvan, mutta mitä – tai ketä – se hyödytti. Seuraan silmät tapilla koronaviruksen liikkeitä lähiympäristössä. Samaan aikaan maailmassa on miljoonia ja miljoonia lapsia, joiden elämässä yksi korona on kuin kärpänen ongelmien parvessa.

Olen moninkertainen riskiryhmäläinen. Silti tunnen kuuluvani nyt etuoikeutettujen joukkoon. Minua varjellakseen yhteiskunta on vienyt lapsilta koulun, harrasteet ja heille tuiki tärkeät kaverisuhteet. On käynyt juuri niin kuin lapsiasiavaltuutettu totesi: olemme sulkeneet lapset yhteiskunnan odotushuoneisiin. Paheksumme, jos heidän havaitaan karanneen tapaamaan kavereitaan. Kotonakaan ei ole kaikilla hyvin, kun vanhemmat tarvitsevat rauhaa etätöilleen. Sanalla sanoen: lapset kokevat olevansa aina väärässä paikassa.

Minun mielestäni pikkuväki ja aikuisuuteen valmistautuva nuoriso on urheasti kantanut osansa. Saisivatpa he yhtä paljon huomiota ja ymmärrystä kuin me ikäihmiset. Me saamme kyllä äänemme kuuluville ja osaamme – tottavie – pitää puoliamme.

“Rakas Taivaan Isä, auta meitä muistamaan, että lapset ovat Sinulle aivan erityisen arvokkaita. Muistuta meitä, että vanhempina, isovanhempina ja ylipäätänsä aikuisina olemme Sinulle vastuussa siitä, kuinka lapsia kohtelemme. Armahda meitä kaikkia.”