E
Sitä toteutat nyt sinä tykönäsi ja minä täällä Mutkankylässä. Kuka milläkin tavalla sopeutuen. Päiväunien ykköstoive maalailee eteemme tulevaisuutta “sitten kun tämä koronakamala löysää otteensa”. Minne sukellan kirmaamaan, kun vapaus koittaa?

Sukeltaminen toteutuu varmasti, mutta mihin? Oletko varma, että shoppailusta muodostuu sellainen kansanhuvi kuin aikaan ennen? Entä hulvaton matkustelu hetken mielijohteesta sinne, tänne ja vielä tuonnekin? Ja herkuttelu – aah! Kyllä tässä onkin kerätty vettä kielelle.

Mutta kuten eräässä mainoksessa kysytään: Riittäköhän sulla saldo? Koronan luolassa on aikaa erotella se mistä tykkään siitä mitä todella tarvitsen. Jospa tarpeemme ei enää löydäkään tarjontaa. Nyt haaveilemme vielä hyödykkeistä, mutta entä jos päivänä eräänä leivästä? Niistä päivän ikäisistä kantapaloista, jotka olemme toistaiseksi heivanneet nokkaa nyrpistäen roskikseen?

Nyt maailman lentokentillä makaa tuhansittain lentokoneita odottamassa aikaa parempaa. Siitä tulee pitkä tai erittäin pitkä odotus. Halvan lentelyn aikaa voi katsella vain taaksepäin. Jos matkakuume on kestänyt koronan lähentelyt, niin sen hoitaminen tulee huomattavan kalliiksi ja kaukokaipuu suorastaan mahdottomaksi lääkitä.

Mutta hei! Juuri nyt meillä on erinomainen mahdollisuus toteuttaa onnistunut saattohoito tuhlailevalle elämäntavalle. Tulevat olosuhteet nauravat markkinavoimien hätähuudolle, että entiselleen – ja suuremmaksikin – kasvava kulutus tulee lääkitsemään pandemian iskemät kolhut. Niin ei tule käymään.

Päivä päivältä saa kuulla todistuksia siitä, kuinka ihmiset ovat löytämässä elämäänsä uudenlaista sisältöä. Sellaista, joka ei nojaa enää kulutukseen ja mielihalujen tyydyttämiseen. Ei ole yllätys, että sisällön vaihtaminen tuottaa enemmän luopumisen tuskaa siellä, missä on enemmän mistä luopua. Sitä saattohoitoa voi harjoitella nyt.
Paras sisältö jokaiselle on uusi elämä Jeesuksessa Kristuksessa. Hänen lupauksensa päihittää kaikki muut: “Minä olen tullut tuomaan elämän ja yltäkylläisyyden”(Joh.10:10).