Raamatussa meille esitellään epäilijän arkkityyppi. Hän on tietysti Tuomas, Jeesuksen opetuslapsi. Eivätkä toisetkaan voineet röyhistellä hänen vierellään. Tämän huomioon ottaen ei voi olla toteamatta, ettei edes Jeesus kyennyt kitkemään ihmisestä epäuskoa juurineen – tämän omaa tahtoelämää rikkomatta.
Nyt elämme informaatiotulvan keskellä. Tietoa tunkee vastaamme joka tuutista. Kuukauden oleskelu facebookissa on kertonut paljon. Itselleni tärkein oppi on ollut se, että jätän painamatta tarjolla olevaa “jaa”-painiketta. Luonnollisesti se kertoo siitä, että minussa asuu runsaasti tuomasta. Ymmärrän toki foorumin luonteen. Sen tarkoitus on toimia julkaisualustana monipuoliselle mielipiteiden ilmaisulle. Mutta mielipide ei ole totuus.
Epäilyksen siemenet kylvetään varhaislapsuudessa. Omassa lapsuudessani sain ottaa vastaan luottamuksen kylvöä. Lapsena saatoin lähtökohtaisesti luottaa siihen, että kohtaamani aikuiset olivat turvallista seuraa. Espanjassa tämä lasten etuajo-oikeus toteutui vielä parikymmentä vuotta sitten. Nyt terotetaan ipanoille kaikkialla, että vieraiden ihmisten kanssa ei pidä seurustella. Lähtökohtana on epäilys, ja siitä ei ole kukonaskeltakaan pelkoon.
Median uutisointi on saanut ylleen epäilyksen varjon. Tahtomattamme on itse kullekin rakentunut mielikuva luotettavista ja toisaalta epäluotettavista lähteistä. Vähemmälle huomiolle on sen sijaan jäänyt kysymys siitä, millainen on oma kykyni – ja tahtonikin – muodostaa oikea käsitys kohtaamastani uutisesta. Ennen kuin tämä puoli on selvitetty, on sangen uskaliasta “jakaa” juttuja eteenpäin. Sellaiselle toiminnalle on ikävänpuoleinen nimikin: juoruilu.
Korona hallitsee nyt uutisointia. Kuulemme hiuksia nostattavia juttuja. Desifiointiaineilla olisi paljon tarvetta muidenkin kuin Trumpin suuvetenä.
Rohkaisen jälleen kaikkia lukemaan Raamattua. Ajatelkaa, vuosituhansien ajan se on pystynyt karistamaan epäilysten taakat yltään. Kerran toisensa jälkeen. Näin, koska “Raamattu ei voi raueta tyhjiin” (Joh.10:35). Se on iankaikkisen Jumalan katoamatonta viisautta meidän parhaaksemme.