noi: “Aina kirkossa odotan, että pääsen rukoilemaan Isä meidän -rukousta yhdessä toisten kanssa. Minusta se on paras osa jumalanpalvelusta”.

Tämä ihminen on todella sisäistänyt Jeesuksen opetuksen rukoilemisesta. Hän on ymmärtänyt, minkä siunauksen “minä” -sanan vaihto “meihin” lahjoittaa. Kun puhun “meistä”, se sulkee piiriinsä myös minut itseni. Mutta mitä enemmän “minä” on esillä ajatuksissani ja rukouksissani, sitä vähemmälle huomiolle jäävät toiset. Kuitenkin rukouksen tehtävä on myös yhdistää.

Elämme historiallisesti poikkeavia aikoja. Sama kriisi – näkymätön vihollinen – runtelee kaikkia kansoja. Virus ei kysele vakaumuksia eikä yhteiskunnallisia toimintamalleja. Se on immuuni rikkaudelle ja köyhyydelle. Ja elleivät kansat tämän vihollisen torjunnassa löydä toisiaan, ovat ne perässä seuraavien taloudellisten katastrofien edessä valmiiksi voimattomia. On sääli, että maailman johtavat valtiot osoittavat kasvavaa piittaamattomuuta toisia – ja jopa omia kansalaisiaan kohtaan. Lopulta riitaisuudet puhkeavat sodiksi Raamatun ennustamalla tavalla (Matt.24 ja Luuk.21).

Näinä ahdistuksen päivinä yhä useammat ihmiset ovat havahtuneet rukoilemaan. Monille se on outoa, ja hapuillen he kukin tahoillaan etsivät yhteyttä Jumalaan. Miten merkityksellistä olisikaan, jos me kaikki Jumalaa avuksemme huutavat voisimme yhdistyä samaan rukoukseen. Se on mahdollista. Jeesus on yliverto yhteinen opettaja edelleen. Kuinka huimaavaa tiedostaa, että miljoonat rukoilijat maailman kaikilla kulmilla kohottavat rukouksensa “meidän Isällemme, joka on taivaassa”. Siinä valtavassa rukouskokouksessa on paikka niin sinulle kuin minullekin. Kaikille, joiden Isänä on Raamatun Jumala. Seuraava Raamatun paikka selventää asian:

“Kaikille, jotka ottivat Hänet (Jeesuksen) vastaan, Hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat Hänen nimeensä (Joh.1:12).”