Koska Jumala on kaikkitietävä, kuulee Hän luonnollisesti kaikkien ihmisten rukoukset. Mutta varsinaisesti Hän KUUNTELEE aitoja rukouksia. Sellaisia, jotka pitävät yhtä sydämessä ja huulilla. Hän tuntee jokaisen ihmisen rukouskielen. Kenenkään rukouksia Hän ei katso ylen.

Jokainen on saanut rukouksiinsa vaikutteita toisilta. Kuka enemmän, kuka vähemmän. Vähitellen rukouksiimme kutoutuu sidosaineksia ja kliseitä, joita toistelemme sen kummemmin ajattelematta. Jossakin vaiheessa tämä “rukouspaketti” saattaa alkaa maistua omassa suussakin puulta. Voisiko rukouselämäni uudistua?

“Opeta, siis Herra, minuakin rukoilemaan!”

Jeesuksen neuvot ovat edelleen hyvin käytännöllisiä. Hän pitää hyvänä sitä, että kyllästymme tavanomaisuuteen – emme itse rukoilemiseen. Jeesus nostaa esille ne elementit, mitkä rukouksessa ovat erityisesti Jumalan mieleen – siis Hänen tahtonsa mukaisia. Sitten Hän osoittaa muutamia tapojamme, jotka voi huoletta rukoillessa unohtaa syyllistymättä mihinkään pyhäinhäväistykseen.

Sellaisia ovat mm. pitkät esitelmät, joilla saatamme uuvuttaa toisiamme. Jumalalla on myös niin hyvät hoksottimet, että Hänelle ei tarvitse mitään asiaa rautalangasta vääntää. Emme liioin pysty ilmaisemaan tilannetta Jumalalle paremmin millään eleillä ja tehokeinoilla. Jumalalla on erinomainen kuulo. Hän kuulee jopa sydänten huokaukset. Mutta itkeä voi, jos itkettää, ja hersyvän naurunkin on Herramme luonut.

Eikä yhteisessä rukoushetkessä aina tarvitse olla ääneen sanottavaa. Hiljaisella tyytyväisyydellä voi ilmaista aitoa kiitollisuutta Jumalaa kohtaan. Kaikki tarpeet on tyydytetty, kuten Hän lupasikin.

Tähän päälle Jeesus opetti Isä meidän -rukouksen.