Sinäkin muistat varmasti tilanteita, jolloin on ollut kiusaus sanoa jotakin, mikä olisi ollut parasta jättää sanomatta. Tai toisaalta niitä mykäksi tulemisen hetkiä, jolloin olisi ehdottomasti pitänyt suunsa avata. Tässä on jokainen joutunut maksamaan oppirahansa.

Kiusauksista puhuttaessa mieleen nousevat jotkut suuret ja karkeat tekoset. Voi vain olla kiitollinen, jos sellaisilta on varjeltunut – toistaiseksi. Tässä – eikä muuallakaan – kiusauksia eritellä nimillä tai laatusanoilla. Jokaisella ihmisellä on omat katvealueensa, mistä kiusaaja valitettavasti on selvillä. Yleisintä lienee kuitenkin se, että kiusaukset kohtaavat meitä kielen hallinnan alueella. Puhumisen ja vaikenemisen. Sydämen kyllyydestä kun suu puhuu. (Jaak.3.)

Helposti keskenään sotkeutuvat kiusaukset ja koetukset, eli testit. Jumala käyttää koetuksia kasvattaakseen meissä uskoa ja liittääkseen meitä lähemmäksi itseään. Ja jos ylpeys on saanut nokkamme liian pystyyn, saattaa Jumala järjestää sopivan kampituksen saadakseen meidät jälleen palaamaan todelliseen kokoomme. Mutta tärkeä on muistaa: Jumalan koetus ei milloinkaan johda ihmistä mihinkään pahuuteen – eli syntiin. (Jaak.1.)

Kiusauksen takana piileksii siis aina kiusaaja. Jo hänen nimensäkin kertoo, että kiusausten avulla hän pyrkii suistamaan raiteiltaan kaikkien ihmisten elämän. Kiusaaja on myös taustavaikuttajana ihmisten – jopa suurten kansanjoukkojen – välisiin selkkauksiin. Hän ei kaihda mitään keinoja ja nauraa rehellisyydelle.

Kiusaajan vaikutus on yhtä voimakas kuin salakavala. Siksi tarvitsemme Jeesuksen opettamaa rukousta muistuttamaan, että yksin Jumalan apu Pyhässä Hengessä antaa meille tilannekohtaista ymmärrystä selviytyä kiusauksista kuivin jaloin.

Ei ole sattuma, että Jeesuksen elämää kuvatessaan evankeliumit lähes ensi sanoillaan kertovat Häntä kohdanneista kiusauksista. Samalla tavalla kiusaaja on heti vasta uskoon tulleen kimpussa. Nuori taimi on helpoiten taitettavissa.