Veräjä senioreille ja heidän luokseen on avautumassa naristen. Olemme saaneet – vaikkakin jälkipostissa – ymmärrystä siihen, mistä karanteenin kaltaisissa olosuhteissa on ollut kysymys. Ehkä ikäihmisten katseet ovat ryhtyneet kiilumaan uhkaavalla tavalla. Murtava paine porttia kohtaan on valtava.

Validi tieto kertoo nyt, että veräjä on avattu omaa harkintaa käyttäville ja jokaisen omalla vastuulla (kenenkähän vastuulla liikkumisemme tähän asti sitten on levännyt?). Olen kuulevinani helpotuksen huokauksia ympäriltäni ja myös itseltäni.
Tilannekomiikka on tuonut piristystä korona-arkeen.

Kaksi tuttua vaaria tapasivat paikassa, missä kummankaan ei olisi pitänyt olla. Tilanteesta muodostui hetkessä spontaani selityskilpailu. Periaatteessa molemmat olivat pysytelleet kyllä visusti pirtissä. Suositeltu ulkoilu oli rajoittunut tiukan itsekurin ansiosta kotipiiriin.

Kumpikaan ei olisi selviytynyt Oscar -gaalassa alkueriä pitemmälle.

Toinen avasi pelin kertomalla, kuinka remontin teko oli vaatinut muutamia kauppareissuja (oltiin ruokakaupassa…). Kaverilla taas oli ollut muutamia tutkimus- ja lääkärireissuja. Ja – niin, kun tämä kauppa oli sopivasti ihan vieressä, niin päättipä näin äkkisiltään poiketa.

Kun tunnustuksissa oli päästy hyvään alkuun, paljastui seuraavaksi, että tottahan huoltoasemalla oli käytävä. Sehän oli selvää. Ja siinä muistui mieleen auton huoltoreissu – kaksikin – naapurikaupunkiin. Eihän sellaista sopinut vaimon kontolle sälyttää.

Ja lopulta ilmeni, että eikös vain olleet sukulaiset mokomat tunkeutuneet karanteenin kaltaisiin reservaatteihin, missä vain nipin napin ja suurin piirtein pystyttiin urheasti taistellen säilyttämään turvaetäisyydet. Siis melkein. Sillä tottahan eräs pikkuvintiö ehti livahtaa äitinsä kontrollista ja säntäsi oikopäätä taattonsa syliin, eikä erottamisesta tahtonut tulla mitään.

Että tämmöisiä retkahduksia on näillä liepeillä sattunut. Vakava juttu, mutta ei tätä kyllä ihan nauramattakaan ole voinut katsella.
Mitä sitten seuraakaan, kun jokainen joutuu nojaamaan aivan omaan harkintaansa.

ps. Tunnen hepuista toisen kiusallisen hyvin. Mutta tarinassa on puurot ja vellit sotkettu, syöty ja partakin kuivattu, niin ettei sen suurempi tunnistusleikki johda puusta pitkään.