Jouluyö. Suuri lentokenttä nukkui. Lentokoneiden rivistötkin näyttivät torkkuvan. Iltayöstä satanut lumi oli verhonnut mustan asfaltin tahrattomaan valkovaippaan.

Puhelimen soidessa oli koittanut jo aamuyö. Sisämaasta oli saapumassa kiireellinen ambulanssilento. Pieni keskonen vaati pelastuakseen parasta mah-dollista hoitoa.

Ryhdyimme tarvittaviin valmisteluihin. Hetken kuluttua saapuivat poliisiauto ja ambulanssi siniset valot vilkkuen. Toivottelimme toisillemme hyvää joulua.

Tuota pikaa lentokone rullasi paikalle lunta pöllyttäen. Sen ovet avautuivat. Ripeästi lääkäri ja ensihoitajat ryhtyivät työhön lentäjien avustuksella. Koneen sisältä hohti kirkas valo. Sen aiheuttajaksi paljastui kookas keskoskaappi. Miten pieneltä näyttikään lapsi, joka makasi siinä monien johtojen keskellä.

Siirto-operaatio oli tarkkaa puuhaa. Kaappi oli painava, eikä turha heiluttelu ollut suotavaa. Autossa olevat kiinnikkeet vaativat lisäsäätöä. Siksi kaappi las-kettiin hetkeksi maahan. Hohtavan puhdas hanki valaistui joka suuntaan mo-nen metrin matkalta.

Silloin se tapahtui.
Aika tuntui pysähtyneen. Kaikki seisahtuivat paikoilleen katseet suunnattuna kirkkaasti valaistuun lapseen. Pienen pieni käsi liikahti kuin tuoden terveisiä tähtien takaa. Kukaan ei sanonut mitään. Kukaan meistä EI VOINUT SANOA MITÄÄN. Silti kaikki oli sanomatta selvää.

Aika palasi. Autot lähtivät valot vilkkuen.

Lapsi pelastui elämälle ja lienee tänään täysi-ikäinen. Miten suurta armoa onkaan saada elää maassa, missä yksi miehen kämmenille mahtuva ihmistaimi on kaikkien ponnisteluiden arvoinen.

Vielä arvokkaampia olemme kaikki Jumalalle. Hän lähti pelastusmatkalle luoksemme maan päälle. Ilman Jeesusta meillä ei olisi koko joulua, emmekä itsekään olisi sitä viettämässä.

Ystäväni: vaikka sinun joulusi tuntuisi miten köyhältä tai rikkaalta tahansa, sen todellisen arvon mittaa se, millainen asema Jeesuksella Kristuksella on sy-dämessäsi. Rukoilen, että Hän saisi asua siellä ja valaista läsnäolollaan koko elämäsi. Laidasta laitaan.