Kuukauden päivät sitten järjestettiin pääkaupunkiseudulla jo perinteiset lintujen bongajaiset. Parhaat tunnistivat lajeja kymmenittäin.
Jyväskylän yliopistossa puolestaan on kehitetty digitaalinen sovellus, joka tunnistaa 150:n linnun äänet. Onnittelen. Pahasti degeneroitunut cityihminen erottaa hädin tuskin lokin rääkäisyn pakoputkien pärinästä, joten tekniikan apu tulee tarpeeseen.

Menneillä polvilla oli toisin. He jakoivat työnsä ja vapaansa luonnon kanssa. Sen äänet ja värimaailma oli heidän somensa, missä he liikkuivat tottuneesti. Luonto myös houkutteli ihmisiä syvälle mystiikkaan. Luonnon erilaiset ilmiöt tulkittiin usein enteiksi. Esimerkiksi linnut koettiin vahvoina viestintuojina.

“Kuu kiurusta kesään, puoli kuuta peipposesta, pääskysestä ei päivääkään.” Ikävä kyllä iloisten viestien kuriireja löytyi lintumaailmasta vähän. Sen sijaan monet kantoivat sulissaan ja äänellään jobinpostia. Käki tosin saattoi kertoa odottavasta rakkaudesta, mutta yhtä lailla lyhenevistä elonhetkistä. Mustanpuhuvalta korpilta oli turha odotella ruusuja. Sitä pidettiinkin “lemmon lintuna, joka oli kerätty kekäleistä ja sysipuista”. Kuorossa raakkuvat varikset tiesivät tavallista suurempaa onnettomuutta ja nauraville harakoille lankesi juoruilevien riidanhaastajien rooli ihan luonnostaan.
Meidän aikanamme lintumaailma harvenee siinä kuin suomalaisten määräkin. On siis etsittävä enteitä ja niiden tulkkeja muualta, vaikkapa Facebookista. Ei sen puoleen, kyllä täältäkin lintuja löytyy. Ehkä kaikkein vaikuttavin on Pahanilmanlintu. Pitkine kynsineen ja terävine nokkineen se on totisesti nimensä veroinen. Sen erikoista herkkua ovat julkkisten todelliset ja kuvitellut mokaukset. Niistä Pahanilmanlintu kiirehtii kuuluttamaan koko rannattomalle somemaailmalle. Aivan erikoisesti sen makuhermoja hierovat poliitikkojen elämästä löytyvät lierot. Se onkin haaskalintuna sitä mieltä, että yhteiskunnan päättäjät ja viranomaiset ovat lähtökohtaisesti epäilyttäviä ja keskenään salaliitossa meidän päämme menoksi. Siksi ne tulee mitä pikemmin nokkia hengiltä.
Mutta vielä Suomen countrysidelta löytyy aitoa lintujen sinfoniaa – tai sanoisinko ylistyslaulua. Sitä kuuntelemaan Amigo haastaa teitäkin. Hakkaa muuten somen mennen tullen.
Jumalan siunaamaa suvea!