Kosketuksen ihmeellisestä voimasta on puhuttu paljon. Toisille ensiajatus kosketuksesta tulvahtaa mielihyvän lailla. Jotkut taas valtaa pakokauhu, sillä päällimmäiseksi mieleen on saattanut majoittua kipeä kosketus. Sylilapselle äidin rakkaudellinen kosketus on ravintoakin tärkeämpi.

Jokainen ihminen on tullut myös Jumalan koskettamaksi. Kaikki eivät sitä ole tiedostaneet, ja monet saattavat sen jopa kieltää. Se on turhaa, sillä Jumalan ei tarvitse kysyä lupaa koskettaakseen ihmistä. Kaiken lisäksi Hän osaa ja voi tehdä sen lukemattomilla tavoilla.

Toisaalta Jumala ei käännä väkisin kenenkään elämänsuuntaa. Hänen kosketuksensa ei siis ole pakottava. Sen sijaan Jumala koskettaa meitä tämän ajallisen elämämme aikana aina parantavalla kädellä. Näin silloinkin, kun meistä itsestämme tuo kosketus saattaa tuntua kipeältä. Silloin kosketuksen varsinainen merkitys paljastuu vasta myöhemmin.

Minua Jumala kosketti ihmeellisesti noin kuukausi sitten. Se tapahtui juuri samoihin aikoihin, kun maamme eturiviin kuuluva selkäkirurgi antoi minun selästäni lohduttoman lausunnon: “Laajalla, koko lannerangan fuusiolla oirekuvaa tuskin pystytään merkittävästi lieventämään.”

Oirekuva oli sellainen, että voimakkaimpien särkylääkkeiden voimallakaan en pystynyt istumaan tai seisomaan paikoillani sen vertaa, että olisin saanut aamukahvit juotua. Tätä tuskaa kesti lähes kolme kuukautta ja se masensi minua syvästi. Ajattelin ja surin, että en enää koskaan saa lähteä laulamaan ja kertomaan Jeesuksesta. Ehdin haudata myös minulle niin tärkeät lenkit ja monet muut elämisen ilot. Huumavien pillereiden syönti teki päivistä sekavia. Näin, kuinka vaimo ja muut läheiset kärsivät.

Kunnes sitten postin mukana saapui kirje, joka sisälsi rohkaisevan viestin lisäksi myös rukousliinan. Sen olivat ystävät pyytämättäni siunanneet yhteiskristillisessä rukouspiirissä.

Tunnustan näin julkisesti, että sangen epäuskoisin mielin otin rukousliinan vuodetoverikseni. Mutta – ylistys Herran! – seuraavana päivänä olivat kivut täydellisesti poissa. Siitä on aikaa nyt reilu kuukausi, enkä ole sen koommin ottanut yhtään särkypilleriä!

Ja tiedättekö? Tuosta hetkestä on tuskin kulunut päivääkään ilman, että olen saanut kertoa jollekin Jumalan parantavasta kosketuksesta. Jopa sille selkäkirurgillekin. Nyt ylihuomenna olen menossa vierailemaan siinä Ilpoisten rukouspiirissä, missä ystävät Jumalalta kehoituksen saatuaan rukoilivat puolestani näin ihanin seurauksin.

On valtavaa, että Jeesus Kristus  elää tänään voimassaan! Hän todella koskettelee ihmisiä ja auttaa meitä mitä moninaisimmissa asioissa. Se on juuri niinkuin pikkutyttö vastasi  kun häneltä kysyttiin, mitä se Jeesus sitten tekee?  “Jeesus laittaa meidän asioita kuntoon.” 

Taidatkos sen paremmin sanoa!