Viikko sitten menetin rakkaan isäni. Tosin dementia ja kaihi olivat hämärtäneet yhteisiä hetkiämme, mutta isän sydämen lämpöä ne eivät pystyneet haalentamaan. Nyt hän on poissa, ja pojan olo orpo. Äidinhän olin saatellut jo aiemmin.

Isättömyys on yksi langeneen ihmissuvun monista traumoista. Keneltä on isän vienyt sota, keneltä viina. Särkyneiden kotien raunioihin ovat hautautuneet usein myös lasten ja isien suhteet. Ja murheiden kruununa saamme järkyttyneinä lukea, kuinka kaikkensa menettäneet isät riistävät hengen kokonaisilta perheiltään. Ei jää edes orpoja.

Mutta osataanko isästä iloita elävien maassa? Radaltaan suistunut arvomaailma on saneeraamassa isistä rahantekokoneita. Ahneuden houkuttelemina monet ovatkin siihen oravanpyörään erehtyneet. Uraputken todellinen hinta on paljastunut vasta liian myöhään. Isän osa meni sittenkin polkuhintaan.

Valoakin on silti näkyvissä. Hienolla termillä puhutaan downshiftauksesta. Sehän tarkoittaa sitä, että parempien tulojen sijasta valitaan mieluummiin lyhyempi ja säännöllinen työaika. Kuin kirsikkana päälle monet perheet ovat vaihtaneet katupölyt maaseudun reheviin tuoksuihin. Kaikenlaiset pilatesklubit ja elokuvaliput on vaihdettu puutarhakaluihin. Kiiltävän bemarin tilalla saattaa tallissa huiskia poni hännällään.

Siellä on isälläkin tilaa ja isälle tilausta!

Kokonaan ei isättömyyden kirous näillä konsteilla poistu. Niin hyviä kuin erilaiset tukitoimet ovatkin, eivät nekään kykene isänkaipuuta tyydyttämään. Onneksi yksi ratkaisu on kaikkien käytettävissä.

Vuorisaarnassaan Jeesus sanoi kuulijoilleen, että “teidän Isänne kyllä tietää, mitä te tarvitsette.” Tietenkin Hän tarkoitti Jumalaa, taivaallista Isää. Hänen isänsylinsä on avoin ja lämmin kaikille pelokkaille, orvoille, epätoivoisille elämän ja toisten ihmisten kolhimille. Ja kun Jeesus meidän syntimme sovitettuaan nousi kuolleista, niin Hän sanoi lähtevänsä “minun Isäni ja teidän Isänne luokse”. Jälleen Jeesus tarkoitti Jumalaa, joka tarjoutuu aidoksi Isäksi jokaiselle luomalleen ihmiselle.

Siellä lopullisessa kodissa saavat monet kohdata jälleen myös ajallisen isänsä. Minäkin uskon saavani kokea tällaisen armon. Ja se perustuu ainoastaan siihen, että Jeesus avasi tien niin isälleni kuin minullekin tuhlaajapojalle. Karjalan kotinsa menettänyt evakkoisäni pääsi lopulta perille.  Sinne Jeesus on luvannut viedä minutkin.

Ethän Sinäkään torju Häntä? Jeesus on ainoa tie Isän kotiin.