Kirjoitan tätä Ivalossa. Olen saanut viettää viikonlopun Jumalan sanan ja Lapin ihmisten parissa. Taikaa tai ei, niin ympäristö tekee aina ruuhka-Suomessa pyörivään vaikutuksen. Tää jylhä karu maa, tää aava Lapin maa.

Lappia voi hätäpäissään väittää myös köyhäksi, mutta niin tehdessään paljastaa oman tietämättömyytensä. On vain ollut aina niin – ja tulee aina olemaan niin, että Lappi ei paljasta rikkauksiaan kiirehtivälle. Ken sen kultaa huuhtoa tahtoo, saa varautua maksamaan siitä runsaalla ajallaan.

Omissa silmissäni näen Lapin kauneuden kukkeimmillaan sen ihmisissä. Minua koskettaa se nöyryys, millä he ovat oppineet elämään luonnon ehdoilla. Siinä mielessä ymmärrän kovin niitä alkuasukkaita, jotka pontevastikin vastustavat etelän ihmisten invaasiota alueilleen. Täällä ei kaivata mukavuudenhaluisia city-vihreitä. Puolustakoot he susia ja liito-oravia siellä kehäteiden tuntumassa. Lapissa erämaan todellisuus ja siitä nouseva kokemus määräävät viihtyisyyden viitat. Se on senkaltaista elämänviisautta, jota vastaan on turha matkustaa kapinoimaan.

Majapaikassa herätessäni kohtasin muuten heti sarvipään. Se kiipesi mutkitta taloa ympäröivän tulvavallin päälle ja aivan kuin olisi virnistäen tokaissut, että “täällä sitten määrään minä“. Kun sitten kunnon turistin tavoin sain lopulta kameran stemminkiin, niin sarvipäästä ei näkynyt enää muuta kuin papanat.

Erityisesti etelän ihmisen hölmöyden huomattuaan saattaa sarvipää heittäytyä kiusallisen inhimilliseksi. Ja vuodesta toiseen palautetaan paikalliset asukkaatkin tiedostamaan, kuka on Lapin todellinen valtias. Kun koivut herkeävät hiirenkorville, ilmestyy sarvipää erämaista kuopimaan ojanpenkkoja, kopistelemaan kylänraitteja ja tutkailemaan, minkä makuisia yrttejä emännät yrittävät varjella ryytimaissaan. Jos sopivaa suuhunpantavaa ei heti keväällä löydy, saattaa sarvipää heittäytyä makooksille satoa odottelemaan ja talonväen vierasvaraa testaamaan. Miten luulisit pärjääväsi, etelän mies? Jopa ruotsalaiset ovat oivaltaneet, että ihmisen ja poron kohdatessa viisaampi väistää.

Sama pätee sen vaarallisimman sarvipään suhteen. Suuressa epäviisaudessaan nykyihminen on yltynyt ihastelemaan Lapin shamanismia ja kaikkia muita taikuuden harjoittamisen muotoja. Niitä esitellään kiihtyvällä tahdilla televisiossa muka jännittävinä mutta viattomina mielen seikkailuretkinä. Okkultismi yhä uusia muoti-ilmiöitä etsiessään kertoo ennen muuta siitä, että tuhoon tuomittu paholainen ei ole menettänyt toivoaan suistaa tuhoon tietämättömiä, mutta omasta mielestään ylen fiksuja nykyihmisiä.

Salatieteillä, joogalla ja muilla mielentaivutusmenetelmillä leikkiessään ihminen jää lopulta yhtä avuttomaksi kuin etelän mies Lapin aavalla jänkhällä.

Viisaampaa väistää ja turvautua ihmiselämän luotetuimpaan eräoppaaseen, Jeesukseen Kristukseen.