En unohda eilistä päivämäärää. Itse asiassa uskon, että tulen muistamaan hyvän joukon sen sisällöstä. Vielä vuosia eteenpäin. Rapistuvasta muistista huolimatta. Ei tule toista sellaista päivää.
Seisoin Helsinki/Vantaan lentoaseman liikelentoterminaalin loungessa. Samassa talossa, minne ja mistä olin mennyt ja tullut viimeisen 15 vuoden aikana. Monella kelillä ja mielellä. Usein tykkäämistä peukuttaen, mutta silloin tällöin myös kallella kypärin. Nyt seisoin parinkymmenen työtoverin ympäröimänä. Hyvistä yrityksistä huolimatta he eivät onnistuneet naamioimaan vakavuutta olemuksistaan. Kahvi tuoksui, ja mansikkakakku houkutteli.
Tismalleen kello 15 leimasin itseni ulos töistä. Viimeisen kerran.
Ihmisen elämässä on kallioonhakattuja päiviä. Toisilla enemmän, toisilla vähemmän. Mutta kuitenkin. Tosin maailmassa lienee tälläkin hetkellä miljoonia, jotka eivät koirien ja kissojenkaan kanssa saa selville syntymäpäiväänsä. Mutta – tietty: syntyneitä he kuitenkin ovat. Ainakin kerran.
Muistettavia virstanpylväitä riittää muutenkin jo lapsuudesta lähtien. Vallitseva kulttuuri pyrkii sanelemaan ne pakolliset. Yllätykset ja perinteiden edessä vikuroiva elämä loput. Näin peruutuspeilin kautta arvioituna omille valinnoille on jäänyt hämmästyttävän vähän muistamisen arvoisia merkkipäiviä. Itsenäisyys on ollut ilmeisesti enimmäkseen kuviteltua. Sen sijaan itsepäisyys on kylvänyt paljon deletoitavaa, vaan eipä tahdo muisti aina niillä saroilla armahtaa.
Eilistäkin suurempi päivä osui kohdalleni 9.7.1975. Silloin astuin uuteen elämään, missä en eläköidy koskaan. Hengellisellä termillä ilmaistuna uudestisynnyin. Ja usko minua: se on totaalisesti muuta kuin omin ja terapeutin avuin polkaistu ryhtiliike. Jeesuksen sanojen mukaan siirryin kuolemasta elämään. Sellainen voi tapahtua vain kerran. Ja Jumala on tarkoittanutkin, että se päivä koittaisi jokaisen ihmisen elämässä. Siitä kertominen rohkaisevasti ja kutsuvasti on kaiken kristillisen toiminnan ydin.
Me kaikki kuljemme kohti päivää, joka saapuu eteemme kerran. Se tulee, vaikka keskittyisimme kaikin voimin sitä välttelemään. Sitä ennen kuohukoon elämän virrat mahtavina! Se on annettu meille rikkaaksi lahjaksi. Kiitoksella nautittavaksi. Mutta nauttiessamme emme saisi koskaan unohtaa, että elämän lanka on myös arvaamattoman hento. Se ei taivu tilastoihimme eikä noudata työmarkkinaosapuolien vahvistamia eläkesopimuksia.
Oli minunkin mieleni vähän haikea siellä loungessa. Jään aidosti kaipaamaan hienoja työtovereitani. Suurin osa heistä sopisi lapsikseni. Olen saanut paljon elämisen energiaa heidän läheisyydestään. Hekin tietävat, kenen palveluksessa tulen jatkamaan tästä eteenpäin. Sitä tehdessäni siunaan myös heitä sydämestäni.
Rukoilen, että kerran saapuisi se päivä, jolloin saisin tavata heidät Jumalan valtakunnassa. Taivaallisessa loungessa.
. Modifications made by
Jan Henrik Opsahl / Hva er det du ikke kjf8per? Regnestykket er spissformulert og sier kun hva gunrneiers inntekt fra jakt i 70 e5r er holdt opp mot tf8mmerverdien over 70 e5r i et velskjf8ttet bestand. Regnestykket mitt sier ingenting om hva reellt tap som ff8lge av overbeiting er. Dette akter jeg e5 fe5 belyst ved e5 leie inn uavhengige takstfolk fra Foran AS. De kan regne seg frem til hvordan forholdet massevirke og skurandel i et slikt bestand blir kontra om det hadde ve6rt utsatt kun for normalt beitetrykk.Jansen skriver at beitingen har ve6rt f8kende pe5 Hadeland og at det har ve6rt registrert over flere e5r. Det er bekymringsfullt. Det er viktig e5 sette sf8kelys pe5 dette og finne ut av omfanget geografisk og f8konomisk. Ingen pe5ste5r at elgen spiser opp en hel skog. I omre5der med overbeiting forringer den imidlertid fremtidsskogen og det er jo nettopp der skaden skjer. Hvert e5r vipper nye granplantefelt over i beitehf8yde, og lar man dette pe5ge5 over tie5r, vil tapet bli stort.Jeg oppfordrer alle som registrerer unormalt store beiteskader til e5 melde disse inn til sin lokale skogbruksleder, slik at informasjonen kan videresendes til de som driver med beitetaksering.