Tänään täyttyy kolme viikkoa Espanjassa. Aika on kuin siivillä – niin kuluneelta sanonnalta kuin se kuulostaakin. Olen yrittänyt parhaani mukaan päästä hommaan sisälle. Aikaa siihen ei ole liiaksi. Jo kuukauden kuluttua alkavat suomalaiset muuttolinnut liihotella sinne pohjoiseen. Siellä se koti kuitenkin useimmilla on. Tänne “käymään vain tullaan, eikä olemaan”.

Sisäänpääseminen merkitsee ensin tutustumista, sitten ystävystymistä ja lopuksi – toivon mukaan – innostumista jakaa yhdessä ihmisenä olemisen valoja ja varjoja. Kenellekään ei pitäisi jäädä pilven taakse se riemullinen asia, että parhaiten se onnistuu sydänyhteydessä Raamatun Jumalan kanssa.  Monet sitä yhteyttä kaipaavat. Löytäneiden tehtävä on tukea ja rohkaista etsiviä. Siinä joukossa saan minäkin Jumalan armosta elää ja siitä toisille kertoa.

Viimeksi eilen saimme kansoitetussa lauluillassamme ihanaa palautetta. Eräs jo vanhempi mies käveli spontaanisti eteen. Yksinkertaisin sanoin hän kuvaili, kuinka viime sunnuntain jumalanpalveluksessa oli julistetun sanan kautta omistanut syntiensä anteeksisaamisen. Sen seurauksena hän kertoi kokevansa vapautta – todellista vapautta – ensi kerran elämässään.

Tuota sunnuntain jumalanpalvelusta lukuun ottamatta Turistikirkon toiminta painottuu vahvasti Majakalle. Sen sijainti suomalaisasutuksen sydämessä on yhdessä elävän toiminnan kanssa johtanut meidät positiivisen ongelman eteen: paikka on käynyt ahtaaksi. Todella ahtaaksi. Paremmin kuin mikään muu se kertoo siitä, että Majakka on tehnyt tehtävänsä. Nyt seurakunta rukoileekin, että saisimme uudet toimitilat täyttämään kasvavia tarpeita.

Tuomisinani Suomesta jätin yhteiseen käyttöön käännökseni ihanasta laulusta “The Lighthouse”. Siinä kerrotaan selkeästi, mistä todellisessa Majakassa on kysymys. Linkin takaa löytyvästä live -taltioinnista ilmenee koskettavasti, kuinka kaivattua tuon Majakan valo on.

Nousen kalliolle jälleen luo vanhan majakan
joka kerran myrsky-yönä minut auttoi satamaan
Näin sen valokeilan säteilevän halki pimeyden
ja ilman tuota valoa eläisi nyt en

Monet tahtoisivat purkaa tuon vanhan majakan
“Se ei kuulu tähän aikaan”, kuulen heidän sanovan
Mutta aina silloin mieleen palaa myrsky yöllinen
kun elämäni ylle loisti valo ikuinen

Kiitän ristin majakasta Jeesusta seuraten
Vaaroja en pelkää kun Häntä katselen
Kohden valkeuden rantaa nyt kuljen – tiedän sen
Mutta ilman Majakkaani selviytyisi en

 http://www.youtube.com/watch?v=7h6ioYxD11k