Eilisessä vuosikokouksessaan Aurinkorannikon Turistikirkko kutsui minua virallisesti työntekijäkseen kaudelle 2014-2015. Viimeisten viikkojen kokemusten perusteella kutsu ei ollut yllätys, mutta yhtä kaikki vei minut pienen paikalle.

Vaikka moni asia onkin muuttunut, kohtaan paljolti samoja tilanteita kuin 30 vuotta sitten. Se antaa aavistuksen siitä, että eivät ulkoiset muutokset pysty ratkaisevasti vaikuttamaan ihmisen sisäisiin tarpeisiin. Voimme sanoa jostakin ihmisestä, että hän on muuttunut. Se saattaa pitää paikkansa – osittain. Mutta, entäpä jos hän onkin vain sopeutunut?

Nopeasti muuttuva maailma on pakottanut meidät monella tavalla sopeutumaan. Läheskään kaikki kohtaamamme muutokset eivät ole myönteisiä. Ainakaan aluksi emme koe niitä sellaisina. On yhä vaikeampaa löytää sellaista, minkä voisi kokea pysyvänä, turvallisena.

Kaikki tämä muutosten tulva näkyy myös täällä Aurinkorannikolla. Se pyrkii tulvimaan myös sisälle Turistikirkon elämään. Emme voi – emmekä pyri – eristäytymään luostarimaiseen utopiaan. Silti meidän on tiedostettava ne paineet, jotka meistä riippumattomista syistä kohdistuvat myös omaan elämäämme. Kuin näkymättömän käden työntäminä meidät ajetaan kohti uusia muutoksia. Sille on annettu hienoja nimiäkin: Kehitys, talouskasvu. Ja meitä syyllistetään, jos emme piiskaa itseämme ja toisiamme juoksemaan uutuuksien perässä.

Muutosten kuohuissa kaipaamme kuitenkin yhä enemmän jotakin kestävää mihin tarrata. Sitä onkin meille annettu. Sen löydän edelleen Turistikirkonkin suojista. Sain olla nauttimassa siitä 35 vuotta sitten, kun työtä tänne perustimme. Monia puhureita on pyyhkinyt näinä muutosten vuosikymmeninä, mutta Jumalan laskema perustus on kestänyt.

– Rauhan minä jätän teille, minun rauhani – sen minä annan teille. En minä anna teille niin kuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko levoton älköönkä pelätkö (Jh.14:27).

  Pitkän kokemukseni perusteella uskallan väittää, että tuo Jeesuksen kuvailema sisäinen olotila on maailman tavoitelluin aarre. Sitä etsiessään ja takaa-ajaessaan miljoonat ihmiset ovat ajautuneet epätoivoon ja näännyksiin. Ja kuitenkin: Jeesus on luvannut sen lahjaksi jokaiselle elämän hengästyttämälle. Jokaiselle, joka sen uskossa tahtoo ottaa vastaan.

Jeesuksen antamaa rauhaa eivät mitkään muutosten  hyökyaallot voi uskovalta riistää. Mutta vaarana on, että sen itse luovuttaa. Uskoa Jeesukseen ja Raamatun sanomaan pidetään nykyisin aikansa eläneenä. Sitä pilkataan yhä röyhkeämmin ja sen pikaista päivitystä vaaditaan.

Tämän Jeesuksen antaman rauhan turvasatamana jatkaa Turistikirkko toimintaansa. Sunnuntaisin Paseo Maritimon rantakirkossa ja viikolla Pacosin Majakalla se kutsuu ihmisiä levähtämään rauhan aallonmurtajan suojaan. Päättyvänä talvikautena tulijoita onkin ollut enemmän kuin koskaan.

Sisäisestä rauhasta käsin Jeesus on kutsunut meitä palvelemaan toinen toisiamme. Turistikirkko kutsui minua vetämään työtänsä. Suomennettuna se tarkoittaa palvelemista.

Itsestään Jeesus sanoi: – Minä olen teidän keskellänne niin kuin se, joka palvelee(Lk.22:27).

Minulle – ja meille kaikille Hän sanoo: – Seuraa sinä minua(Jh.21:22)!