Kuukausi Suomen suvea on takana. Onneksi on tarpeeksi tukevaa vaatetusta saatavilla. Toinen hallitseva piirre kohdallamme on: remontti. Siitä riemusta on päässyt osallisiksi sekä talomme että nk. perheenpää.

Jos aloitamme talosta, niin se on saanut luopua ainakin osasta vettyneistä puruistaan. Kun uusi materiaali on vielä saanut ehon pinnan, on majalle niiltä osin luvassa enemmän elinvuosia kuin asukeilleen. Niin voi ainakin inhimillisesti ajatella.

Näinä aikoina on kaiken urputuksen keskellä syytä olla kiitollinen suomalaisesta terveydenhuollosta. Ilman sitä olisi oma ajallinen tulevaisuudenkuva paljon raihnaisempi. Matkoillaan ränsistynyt Amigo kelpaa vielä telakalle. Olen yhtä kroonista diagnoosia rikkaampi ja asetettu tukevasti kahteen leikkausjonoon. Kohtaamani ystävällinen hoitokunta uskoo siis korjaamisen mahdollisuuksiin. Ehkä osittain enemmän kuin Amigo itse.

Jumala on usein toimissaan radikaalimpi. Vaikka Hänen hoitotapoihinsa kuuluu esim. ulkopuolisten ja sielun haavojen sitominen, ei Hän ole kovin ihastunut vettyneen, kuluneen ja romuttuneen korjaamiseen. Jumalan tapana näyttää paremminkin olevan uuden luominen.

Jumalan työmaana on edelleen Hänen luomakuntansa ja aivan erityisesti ihmiset. Tästä ylenpalttisesta huomiosta huolimatta ihminen harvoin suostuu Jumalan uudistustoimiin purnaamatta. Syykin on selvä. Uuden tekeminen kun yleensä merkitsee vanhan purkamista, ja se kun taas osaa olla myrkkyä ihmiselle. Pidämme viimeiseen saakka kiinni vanhasta ja tutusta – jopa vaivoistamme.

Erityisen selvästi tämä käy ilmi silloin, kun Jumala kutsuu ihmistä yhteyteensä. Se merkitsee astumista aivan uuteen elämään. Siinä prosessissa Jumala ei suostu remontoimaan vanhaa, vaan antaa sille purkutuomion – luvallamme tietysti. Läheskään kaikille se ei käy. Siksi heistä ei koskaan voi tulla Jumalan suunnittelemia uusia luomuksia. Siinä kun ei ole mitään sijaa vanhalle.

Ei ihme, että Raamattu kutsuukin tapahtumaa uudestisyntymäksi. Jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut. Katso, uusi on sijaan tullut. (2.Kor.5:17)

Oletko Sinä jo uusi luomus? Ellet, pyydä Kristusta vanhan purkumieheksi. Hän tekee sen lempeästi vaihtamalla vanhan uuteen. Älä jää ajan hampaiden raatelemaksi.