Miten kauniisti se tienvarret koristeleekaan! Sinertävät sävyt tuntuvat istuvan hienosti suomalaiseen maisemaan – ihan sielua myöten. Voiko se tosiaankin olla totta, että noin hurmaavasta kasvista koituu harmia kenellekään?
Lupiini on haittakasvi. Piste. Sen yksi kukinto voi tuottaa tuhansia siemeniä. Ne heittäytyvät tuulen vietäviksi ja pureutuvat ahnaasti sangen köyhäänkin maaperään. Ne valloittavat pientareet helposti alkuperäisiltä kasveilta. Kerran juurruttuaan ne istuvat paikoilleen kirjaimellisesti kuin tauti, ja niiden häätämiseen tarvitaan liki sotaväen voima.
Moni tuhoava asia on pukeutunut kauneuteen. Jotkut saalistavat eläimet osaavat virittää kuolettavat ansansa lähes vastustamattomiksi. Ja vaikka ihminen ei eläin olekaan, olemme kaikkien eläväisten joukossa ehdoton ykkönen myös pahuuden kylvöpellolla.
Maailman vaarallisin kasvi on synti. Oikeastaan sitä on parempi kutsua kasvaimeksi, sillä silloin se ei edes keskusteluaiheena vahingossa tunnu houkuttelevalta. Syöpä se onkin, pahinta ja parantumatonta lajia. Leviää nopeasti ja ulottaa salaperäiset rihmastonsa ihmisen elämään tämän sitä edes huomaamatta.
Synnistä puhuminenkin synnyttää syntiä. Joidenkin ilmiöiden nimeäminen synniksi herättää tulisia vihantunteita – jopa väkivaltaa. Lievimmillään synnin mainitseminen tuomitaan suvaitsemattomuudeksi ja vihapuheeksi. Olemmekin kiistatta tulleet aikaan, jolloin synnistä puhuminen mielletään enemmän synniksi kuin jokin epänormaali tai ihmiselle ja yhteiskunnalle vahinkoa aiheuttava ilmiö.
Ihmiskunnan suurin tragedia on huipentumassa siihen, että synnistä luullaan päästävän eroon laastaroimalla se rakkaudella. Tai paremminkin sillä vääristymällä, mitä erheellisesti kutsutaan rakkaudeksi. Synti on ja pysyy kaikkien ihmisten suurimpana ongelmana. Se koskee ja yhdistää meitä kaikkia. Meistä ei tule syntisiä kun me teemme syntiä. Me teemme syntiä koska olemme syntisiä. Olemuksessamme on synnin tatuointi.
Tähän vaarallisimpaan tautiin, elämämme tuhoisimpaan rikkakasvaimeen, löytyy yksi ainoa lääke. Se on sitäkin tehokkaampi. Kuten kaikki muukin parantava voima tulee viime kädessä Jumalalta, niin on laita myös synnin kohdalla. Johannes kirjoittaa ensimmäisessä kirjeessään reseptin: “Meillä on Isän luona puolustaja, Jeesus Kristus…Hän on meidän syntiemme sovitus, eikä vain meidän vaan myöskin koko maailman.” (1.Joh.2:1,2)