“Me olemme kaikin tavoin ahtaalla mutta emme umpikujassa, neuvottomia mutta emme toivottomia”(2.Kor.4:8).
Sijoitapa “ahtaalla” ja “neuvottomia” sanojen paikalle “karanteenissa”. Tätä nyt itsekin muiden riskiryhmäläisten ja altistuneiden kanssa harjoittelen. Ja tämä joukko kasvaa tulevina päivinä ja viikkoina. Suomalaisina olemme tottuneet vapauteen vailla estoja. Pian kaikki muuttuu ainakin joksikin ajaksi. Kaikille se ei varmasti käy. Siksi tulemme näkemään senkin, että “esivalta ei turhaan miekkaa kanna(Room.13:1-6).
Mutta yhteinen hätä voi tehdä sen, mihin emme ole vapauden päivinä itse pystyneet. Se voi lähentää meitä toisiimme. Kuten hieno presidenttimme sanoi: – Istumme samassa veneessä. Siinä tuhdoilla ollessamme on kaikille parempaa, että emme töni toisiamme tai muutenkaan keikuttele venettä. Tämä velvollisuus ei koske ainoastaan joitakuita vaan meitä kaikkia.
On hienoa, että johtajamme ovat osoittamassa kaivattua päättäväisyyttä. Jatkamme esirukousta heidän puolestaan. Tarvitsemme johtajuutta ja viisaita päätöksiä, joihin kaikki kansalaiset voivat yhtyä.
Saarnamiehenä olen hyvien puhujien ihailija. Heidän lahjansa on tosiasioita peittelemättä luoda varmuutta toisille. Särmikkyydestään huolimatta eräs sellainen henkilö oli Winston Churchill. Pommisuojissa kyyristeleville kansalaisille hän valoi rohkeutta: – Vaikeuksien voittaminen merkitsee uusia mahdollisuuksia.
Eräs päivän kysymyksistä on: Mitä karanteenissa sitten saa ja voi tehdä?
En ala besserwisseriksi mutta tässä muutamia ehdotuksia. Tottele ensiksikin viranomaisten ohjeita, tuntuivat ne miten vastenmielisiltä tahansa. Et ole erikoistapaus sen enempää kuin minäkään. Heitä pois kiire ihan luvan kanssa. Käytä askareissa sitä maalaisjärkeä. Jos kaupungeista sitä puuttuu, niin korvesta sitä löytyy vaikka kuinka (hehheh). Tässä tilanteessa ei kannata säästää kännykkää, kunhan ei turhaan kuormita virallisia palvelunumeroita. Juuri tällä hetkellä sinulla on paljon ystäviä, jotka yllättäen huomaavat kaipaavansa juttuseuraasi. Seuraa luotettavia tilannetiedotuksia, mutta älä kyllästä elämääsi niillä. Muista, että karanteenissakin löytyy kyllä asioita, jotka saavat kasvosi hymyyn. Tämä kestää oman aikansa. Älä siis lataa eteesi pettymyksiä kuvittelemalla, että tämä on tuossa tuokiossa ohitse. Elämme nyt alun lopussa emmekä lopun alussa.
Päätteeksi kymmenien sukupolvien koettelema neuvo. Puhalla viimeistään nyt pölyt Raamatustasi tai hanki sellainen heti. Annoin viimeksi lukuvihjeitä. Niiden kautta avautuu näköaloja siihen, miksi nyt ja tulevina kuukausina tapahtuu mitä tapahtuu. Ja rukoile Raamatun Jumalaa. Voin vakuuttaa, että Hän kuulee sinun rukouksesi. Jeesus Kristus tahtoo olla juuri sinunkin Herrasi ja Vapahtajasi.
Nyt, kun emme kirkkoihin pääse, kotimme olkoon kirkkomme.
Eilen – “keskellä karanteenipäivää” – kävimmä lenkillä. Oli kevään lämpimin ja kaunein päivä. Välillä jopa karanteeni unohtui…!