Jo kauan sitten tutkijat huomasivat, että liikeruuhkat ovat mitä pätevin testi ihmisen sosiaaliselle kärsivällisyydelle. Itselleni asia valkeni, kun niin ikään vuosia sitten vierailin Japanissa. Siellähän ei etäisyyksiä mitata kilometreissa tai maileissa, vaan ajassa. Kolmenkymmenen kilometrin matkaan saattaa huveta aikaa hyvinkin pari tuntia. Mutta ei japanilainen ole siitä moksiskaan. Hän on hyvin varustautunut. Ei hermostunutta poukkoilua kaistalta toiselle. Keskikonsoolissa löytyy tilaa teekeittimelle ja naposteltavalle. Ja kun liikenne seisoo suurimman osan ajasta, on sopivaa ja turvallista katsella televisiota, jollainen kuuluu kaiketi jokaisen auton vakiovarustukseen.

Itse en ehkä lukeudu kaikkein hätäisempiin, mutta huomasin silti omistavani toisenlaisen geenipohjan. Vaikka pystyisinkin pitämään keskisormen kurissa, niin ainakin verenpainemittari paljastaisi armotta todellisen kärsivällisyyteni. Jossakin vaiheessa toiset olisivat tielläni liikaa.

Vastoin tahtoamme meidät on nyt pysäytetty. Kiukuttelu vain pahentaa asiaa. Vielä toistaiseksi on suuri enemmistö ottanut tilanteen rauhallisesti mukautuen viranomaisten ohjeisiin. Presidentti varoitti juuri uhmakkuudesta ja sen kohtalokkaista seurauksista. Meille on luotettavasti kerrottu, että elämme nyt todellakin vitsauksen suhteen alun loppua. Joudumme sietämään itsemääräämisoikeuden rajoituksia ja toisiamme kukaties pitkäänkin.

Ehkä kaikkein haastavinta on joutua kohtaamaan oma ja aito itsensä. Pakoreitti harrastuksiin yleiseen kuhinaan on tukossa epämääräiseksi ajaksi. Virtuaalinen maailma osoittautuu katinkullaksi eikä sinne uppoutuminen ole viisasta. Jos ystävyyssuhteita voisi noteerata pörssiin, ne nousisivat arvoon arvaamattomaan muiden kurssien syöksyessä. Nyt on aika rakentaa laiminlyöntien routavauriot kuntoon. Siinä on yhteinen missiomme jossa jokaiselle on tilaa.

Tärkein pysäkki on Jumalan edessä. Sille pysähtyminen ei ole itsekkyyttä eikä johda itsekkyyteen. Hän on luvannut tulla löydetyksi ja löytöpalkkioksi tulevaisuuden ja toivon. Mikä valtava lupaus juuri nyt, kun tulevaisuutemme muuten on epävarmuuden sumun peitossa.

“Minä tunnen ajatukseni teitä kohtaan, sanoo HERRA. Ne ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia – minä annan teille tulevaisuuden ja toivon. Silloin te huudatte minua avuksenne, tulette minun luokseni ja rukoilette minua ja minä kuulen teitä. Silloin te etsitte ja löydätte minut, kun etsitte minua kaikesta sydämestänne. Minä annan teidän löytää itseni, sanoo HERRA”(Jer.29:11-14).

Tuollaiselle lupausten pysäkille kannata pysähtyä. Ilman kiirettä. Ihan japanilaisittain. Vaihtaa syntikuormansa, huolensa ja pelkonsa noihin Jumalan antamiin lupauksiin.