Tänään koronavirus niitti ensimmäisen suomalaisuhrinsa. Sitä olisimme tahtoneet odottaa pitempäänkin. Milloin seuraava? Hiipiikö näkymätön vihollinen jo miten lähellä?

Huomaamme sisällämme kaksi odottajaa. Ainakin kaksi. Toinen kurottaa toivon silmänsä kohti saapuvaa kevättä. Sen päivän koittoa, jolloin vitsauksen voi uskoa olevan ohitse. Saada kuulla pääministerin tai jonkun asiantuntijan suusta helpottavan uutisen. Toisen odottajan olemusta leimaa huoli, ajoittain pelkokin. Ne syövät voimia ja uhkaavat lepoa. Odotus kohdistuu hetkeen, jota ei koskaan toivoisi saapuvaksi. Ja huomaa tämä: se odottaja kumpaa ruokit enemmän, hallitsee elämääsi.

Päiväkirjan aiemmassa osassa uskalsin antaa neuvoja Raamatun lukemiseksi. Toivottavasti olet jo lukenut Jeesuksen tilannekuvauksen koskien Hänen paluuseensa liittyvää aikaa. Silloin et ole voinut olla tekemättä havaintoja niiden yhteensopivuudesta juuri nykyiseen maailmankuvaan. Jeesus neuvoi havainnoitsijaa tekemään näkemänsä ja kokemansa perusteella oikeat johtopäätökset.

Jos emme halveksi Jeesuksen sanoja, löydämme sisältämme myös kolmannen odottajan. Jeesukseen rakastuneet ihmiset ovat kautta Uuden Testamentin historian odottaneet Jeesuksen takaisin tuloa. Jokainen sukupolvi on luonnollisesti odottanut sen tapahtuvan omana elinaikanaan. Mutta toistaiseksi kaikki ovat saaneet sulkea silmänsä tälle maailmalle vain uskoen, että kerran se kuitenkin tapahtuu. Niin voi tietenkin tapahtua myös meidän kohdallamme. Mutta sellaisia Jeesuksen kuvaamia tapahtumia kuin nyt olemme todistamassa ei ole koskaan aikaisemmin – ja yhden sukupolven aikana – tapahtunut.

Pyydän sinua liittämään tässä vaiheessa lukemistoosi jälleen yhden Raamatun kirjan. Kyse on Paavalin toisesta kirjeestä tessalonikalaisille. Sen lukeminen ei riistä paljon aikaasi(mitä useimmilla on tällä hetkellä liiankin kanssa). Ensimmäinen luku paljastaa, että ahdistukset liittyvät jopa hurskaimmankin ihmisen elämään. Syyksi riittää jopa sekin, että hän tunnustautuu Jeesuksen seuraajaksi. Mutta erikoisesti toinen luku liittää tämän kirjeen aiemmin mainittujen evankeliumin kirjeiden(Matt.24,Mark.13 ja Luuk.21 yhteyteen. Se mainitsee pari asiaa, joiden ilmaantuminen ennakoi Jeesuksen paluun läheisyyttä.

Ensimmäinen on evankeliumin ja kristillinen seurakunnan kannalta todellinen suru-uutinen. Samalla kun evankeliumin sana etenee voimallisesti lähinnä köyhissä maissa, täällä kristillisyyden perinteisillä rintamailla tapahtuu syvä luopunus. Näin lähetystyölle omistautunut apostoli vahvistaa Jeesuksen ilmoittaman asian. Toinen merkittävä uutinen koetaan silloin, kun sotien, tautien ynnä katastrofaalisten luonnonilmiöiden mullistama maailma ajautuu täydelliseen sekasortoon. Silloin ilmestyy kuin lahjana yliluonnollisilla kyvyillä varustettu henkilö, joka valitaan kansakuntien suvereeniksi johtajaksi. Hänen käsiinsä luovutetaan kaikki valta, joka ehdottomana ulottuu kaikille elämän sektoreille. Eikä hän epäröi käyttää valtaansa ja vaatii jokaiselta maailman ihmiseltä ehdotonta tottelemista. Kristityille(siis Jeesusta odottaville) se on erikoisen raskasta aikaa. Uskovien vainot yltyvät huippuunsa. Jeesushan lupasi lyhentää tämän ajanjakson pituutta. Ilman sitä kukaan Häntä odottavista ei selviytyisi.

Samalla kun tässä kutsun jokaista lukijaa pyytämään Jeesusta henkilökohtaiseksi Vapahtakseen, on rehellisesti todettava, että en kutsu teitä helpolle tielle. Mutta päämäärä, lopputulos ratkaisee. Muistakaamme siis vaikeinakin hetkinä Jeesuksen sanat: “Tämän minä olen teille ennalta ilmoittanut”(Matt.24:25).