Alkaa olla pari viikkoa mittarissa tätä karanteeniaikaa. Huushollin nurkat ovat jotenkin työntymässä päälle. Aviosiipan uurteetkin ovat nousseet näkösälle. Ilmapiirissä on sähköä kuin urheilukilpailuissa. Mitähän vielä on tulossa? Erikoisesti käy sääli lapsiperheitä. Kaikki oma ja lainattu kekseliäisyys on tarpeen, että kahlittu energia ei purkaudu tulivuoren lailla kotoväen silmille. Eikä muutenkaan yksinäisyyden painamalla vanhuksella ole hääppöinen osa.

Korona on tiedostamassa tämän turnausväsymyksemme. Se odottaa hetkeä, jolloin ryhtyisimme koettelemaan rajojamme. Kun nyt on mennyt näin hyvin, niin kaipa tässä voin piipahtaa hieman ostarissa. Ihan vähän vaan – ja kaiken lisäksi vielä hiljaiseen aikaan. Ja jumppakaveritkin kosiskelevat lenkille. Eihän siinä mitään, kun säilytämme turvaetäisyydet. Ja jos tenavillekin soisi yhden kaveri-illan. Saisi omat hermotkin levätä muutaman tunnin.

Siitä se alkaa niinkuin tupakkalakko päättyy. Samaan aikaan kun tiedot viruksesta täsmentyvät. On huomattu, että se kykeneekin melkoisiin loikkiin ihan hengitysilman saattelemana. Ja mitä nuoremmista on kysymys, sitä yleisempää on taudin kantaminen täysin oireettomana. Jonkun vanhemman kohtaloksi.

Muitakin sudenkuoppia ilmenee. Päättäjien toiminta herättää yhä useammin kritiikkiä. Uudenmaan rajoitustoimet ovat jakamassa kansaa meihin ja heihin. Syytöksiä alkaa lennellä tiheämmin.

Nyt kaikki joukolla jäätä särkemään! Ja palasia voisi sovitella kukin omaan hattuunsa. Sopivasti viljelty huumori auttaa. Meidänhän ei loppujen lopuksi tarvitse muuta kuin olla kotona. Ja tietysti taputtaa ainakin sydämissämme heille, jotka oman työpanoksensa kautta ja terveytensä uhalla pitävät yhteiskunnan välttämättömiä elintoimintoja vireillä. Ja valmistautuvat tarpeen tullen hoitamaan meitäkin.

Olen tehtaillut tätä korona -päiväkirjaa siis parisen viikkoa ja nyt haasteen edessä. Lukuisat henkilöt ovat kehottaneet minua siirtämään kirjoitukseni toiselle foorumille – tai jopa puhumaan ne. Jälkimmäiseen en aivan sovinnolla taivu. Mutta pitkän pyristelyn jälkeen olen avannut Facebook -tilin. Kerron sitten, jos muutos on tapahtumassa. Se on tässäkin asiassa rukouksen paikka.