Tämä on kyllä tässä vaiheessa ennenaikainen kysymys. Vähän niin kuin lennolla Espanjaan kysyisi samaa samaa lentoemännältä jossakin Ranskan päällä. Mutta täytyy jälleen viitata viisaampiinsa. Talousihmiset ovat nimittäin vähitellen ryhtyneet hahmottelemaan tulevaisuutta koronaviruksen jälkeen. Suuressa maailmassa seuraukset ovat pyörryttäviä. Emme pääse täällä pohjanperilläkään irti niiden vaikutuksista. Mutta katsokaamme lyhyesti oman maamme tilannetta niiden ekonomistien silmälasien lävitse.

Niiden läpi näkee ensiksi sen, että nyt valtion velkamittari pyörii holtittomasti. Se tuntuu kuitenkin siinä mielessä hyvältä, että ihmishenkiä ei nyt mitata rahalla. Presidentti Niinistö sanoi jo kriisin alussa, että “talous on sittenkin vain taloutta, mutta tärkeintä ovat ihmiset ja elämä”. Kustannukset löytyvät kuitenkin edestä, tiedämme sen. Ja kekoa kasvattavat yritysten suorat ja välilliset ongelmat. Ne tarvitsevat omat “hengityskoneensa” selviytyäkseen konkurssiaalloilta. Puhumattakaan yksilöihmisistä, jotka sitten viime talouskriisin ovat velkaantuneet 50% enemmän. Ja mikä pahinta, yhä suurempi osa kohdistuu kulutusluottoihin – kaiken huippuna raskaskorkoiset pikavipit.

Meidän pitäisi kuluttaa – mutta ilman velkaa – pitääksemme yhteiskunnan rattaat pyörimässä. Samalla meidän pitäisi harrastaa säästeliästä ekonomiaa, sillä tilanne saattaa hyvinkin kallistua vielä ahtaammaksi. Kaiken kaikkiaan talouden järkevä suunnittelu on tärkeä osa ratkaisua pyrkiessämme purjehtimaan turvallisille vesille viruksen aiheuttamasta myrskystä.

Olet varmasti tykönäsi ihmetellyt sinäkin sitä, kuinka nano -kokoluokan virus on pystynyt suistamaan koko maailman tasapainosta. Vai onko sitä tasapainoa pitkään aikaan ollutkaan? Tilanne tuntuu edelleen niin uskomattomalta, että täytyy tämän tästä nipistää itseään: onko asiat todellakin tällä tolalla? Näkisimmekö kaikki ihmiset sittenkin vain painajaisunta?

Karujen näkymien keskellä kristityn rauha kuitenkin kestää. Hän tietää, että kaikkein raskaimmat velat on kuitenkin maksettu. Ristinpuulla kallisti Vapahtaja runnellun päänsä huokaisten: “Se on täytetty”. Sitten Hän antoi henkensä koko ihmiskunnan syntivelkojen sovitukseksi(1.Joh.2:2). Ja uskokoon maailman kaikki tuomaatkin, että Hänen aikaansaamansa ja syntejänsä katuvalle uskovalle antamansa rauha ei ole mielikuvituksen tai minkään hurskauden harjoituksen tuottamaa illuusiota. Se on Jeesuksen antama lahja, joka pitää elämässä ja kuolemassa.

“Maksettu on velkani mun. Ylistys olkoon ristiinnaulitun!”