Koronapandemian on todettu lisäävän eriarvoisuutta. Itse tauti ei sinänsä erottele uhrejaan. Kuten tiedetään, sen hampaisiin kelpaavat yhtä hyvin presidentit ja ministerit kuin kadulla värjöttelevät kodittomatkin. Eriarvoisuus muodostuu siitä, kuinka hätääntynyt yhteiskunta ja liikemaailma reagoivat kriisiin. Valmiiksi köyhät köyhtyvät entisestään, kun taas jotkut rikkaat löytävät tässäkin tilaisuuden kasvattaa massiaan.

Muinainen viisaus on sanonut, että tosi köyhällä ei ole aikaakaan. Kun muistelee tehokkuutta ihannoivaa lähihistoriaa, niin tuolla mittarilla mitattuna suuri osa meistä on kuulunut köyhälistöön. Mediaa seuratessa ei voinut olla toteamatta, että kaikilla oli kiire eikä aika tahtonut silti riittää.

Sitten yhtenä päivänä todettiin yhteiskunnan luiskahtaneen vikasietotilaan. Äkkiä suurella kansanosalla oli aikaa enemmän kuin tahtoisikaan. Muinaisen viisauden asteikolla olemme äkkirikastuneet.

Vaikka pelko tartunnasta kummittelikin takaraivossa, tuntui aikamiljonäärin osa aluksi lokoisalta. Kyllähän tämä tästä. Mutta annas olla, muutaman ajansiivun jälkeen tuppasivat katalat ajatukset seuralaisiksi. Jopa ihan petikavereiksi yötä valvottamaan. Mitenkähän tässä lopulta käy? Saanko pitää työni? Pystynkö huolehtimaan perheestä ja raha-asioista?

Kiusallisia mietteitä pääsi ennen helposti karkuun. Visaa vain vinkumaan. Kuka leffaan, shoppailemaan tai vaikkapa kapakkaan. Nyt on yhä useammassa paikassa puomi ovella. Ja sitäpaitsi – eihän karanteenista mihinkään lähdetä. Ei muuten, kuin olemalla väärällä tavalla urhea, kuten presidentti sanoi.

Parin viikon aikana on alkoholin myynti lisääntynyt 10%. Se on paljon se, mutta ei riitä sittenkään unohduslääkkeeksi. Krapula iskee lopulta. Itsesyytökset lisäävät mietteiden jätekuormaa, jota on päivä päivältä raskaampaa kiskoa.
Nyt on tullut aika pysähtyä niiden perimmäisten kysymysten ääreen. Olen saanut lukuisia viestejä siitä, että pelko tulevasta yhdessä moninaisten huolien kanssa on pistänyt monet kädet ristiin. Onkin vain yksi paikka, mihin kannattaa nyt paeta: Jeesuksen Kristuksen luokse. Kuule Hänen kutsuaan.

– Tulkaa minun luokseni, kaikki te, jotka teette raskasta työtä ja kannatte taakkoja, niin minä annan teille levon.
Tämä lupaus löytyy sinunkin Raamatustasi (Matteus 11:28). Katso ja lue! Usko ja omista!