Hetkinen! Eihän se noin päin mene. Koronahan se on joka nyt varjostaa Pääsiäistä.
Tsot-tsot. Tuollainen näköala avautuu vain sellaiselle, joka ei ole koskaan päässyt – tai uskaltautunut – Pääsiäiseen sisälle. Se on jäänyt monelta piiloon, vaikka kuuleman mukaan elämme kristillisessä maassa.

Tehdäänpä vähän tilaa. Raivataan syrjään virvut ja varvut, noidat luutineen, munat ja tiput, puput, kukot ja kokot. Kaikilla näillä otuksilla ja tavoilla Pääsiäisen yhteydessä kun on oma pakanallinen historiansa.

Mutta, hyvänen aika! Jos kaikki tällaiset tunnusmerkit riisutaan pääsiäiseltä, niin mitä sitten jää jäljelle?

Mitäkö? Pääsiäinen tietenkin! Aito Pääsiäinen oikein isolla kirjaimella kirjoitettuna. Mitkään eläimiin, esineisiin ja perinteisiin liittyvät traditiot eivät pysty viemään ihmistä sisälle Pääsiäisen ytimeen. Mutta vielä vähemmän joku korona pystyy estämään ketään pääsemästä sinne. Ei, vaikka kirkkojen ovet ovat säpissä ja kulkueet stopissa. Sinunkin Raamattusi avaa oven tapahtumiin, joita ilman olisit peruuttamattomasti hukassa.

Hengellisen elämän syttymisen ja säilymisen kannalta pääsiäisviikko on vuoden tärkein juhla. Se huipentuu ylösnousemuksen valtavaan aamuun. Kuoleman voittamisen luulisi ilahduttavan kaikkia. Mutta todellinen Pääsiäinen on kokonaisuus. Kaikki tai ei mitään.
Siksi jokaisen Jumalan taivaaseen haluavan on suostuttava pysähtymään Jeesuksen ristin ääreen. Golgatan piinaaviin tunnelmiin. Katselemaan Vapahtajan kärsimyksiä ja kuolemaa. Ei vain historiallisena tosiasiana, vaan katselijan omien ja henkilökohtaisten syntien runtelemana. Se ei ole kaunis näky, mutta jokaisen ihmisen elämään Jeesuksen ristinkuolemalla on niin valtava merkitys, että sen varjoon jää kaikki muu.

Ylösnousemuksen kirkas aamu vahvistaa sen. Kuolema on kukistettu. Voitto on saatu! Kiitos Jeesuksen!