Sitten Hän otti leivän, kiitti Jumalaa, mursi ja antoi heille sanoen: “Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän edestänne. Tehkää tämä minun muistokseni.”
Aterian jälkeen Hän samalla tavalla otti maljan ja sanoi: “Tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka vuodatetaan teidän edestänne.” (Luuk.22:19,20)

Vietämme kaikkialla maailmassa kristittyjen suurta juhlaa ainutlaatuisissa olosuhteissa. Niin meillä – kuin miljoonissa kodeissa muuallakin – tuo näkyvä “me” muodostuu tällä kertaa kahdesta henkilöstä. Niin ikään miljoonissa kodeissa nämä olosuhteet toistavat itseään viikosta viikkoon, vuodesta toiseen. Siellä ollaan karanteenissa uskon tähden. Oikeutetusti he rukoilevat samalla, että heillekin avautuisi joskus mahdollisuus kokea ehtoollisen ihmeellinen ja yhdistävä voima toisten uskovien kanssa.

Vaimoni kanssa nautimme improvisoiden Herramme kuoleman muistoaterian. Meillä on Jumalan armosta vielä vapaus tehdä niin. Erityisesti tahdomme samalla muistaa niitä sisariamme ja veljiämme, joita nyt vainotaan koronaakin raskaammin kriisein. Puristamme ajatuksissamme heidät sydäntämme vasten ja sanomme: “Kristuksen ruumis ja veri meidän edestämme annettuna.”