Riisuttuna, ruoskittuna
ivattuna, pilkattuna,
hyljättynä, syrjittynä
ristillänsä riippui
Pelastuksen Mies
Tuskin kukaan saattoi edes aavistaa
kuinka suurta taakkaa kantoi harteillaan
Yksin kaiken maksoi
vielä nostaa jaksoi
katseen taivaaseen ja lausui:
“Täytetty se on”

Vaieten Hän seisoi ja syytöksiä kuuli
kun kuolemaansa silloin vaati joka huuli
Kaikki Häntä ilkkui, nyökyttivät päätä
Yksin kaiken kantoi, henkensä Hän antoi
Siellä oltiin silloin sinä ja minä
ja koko ihmiskunta:
“Tulkoon Hänen verensä meidät päälle
ja meidän lastemme päälle”
Tuskin kaikki saattaa nytkään aavistaa:
taakkaamme Hän silloin kantoi harteillaan
Yksin kaiken maksoi
vielä nostaa jaksoi
katseen taivaaseen ja lausui:
“Täytetty se on”