Onko sinun rukouksesi valmistava toimenpide, vai viimeinen pappilan hätävara? Olipa kumminpäin tahansa, niin rukoukset ovat käyttöä varten. Astumalla rukouksen maailmaan hyvinä päivinä, voi vaikeudetkin kohdata levollisin mielin.

Raamattu opettaa paljon myös yhdessä rukoilemisesta. Siihen ihminen voi todella kasvattaa itseään. Suurin vaikeus lienee useimmilla siinä sitkeässä käsityksessä, että rukous mielletään yksityiseksi asiaksi. Ujouden pois heittäminen on helpommin sanottu kuin tehty.

Yhdessä rukoileminen on esirukousta. Siihen on helppo liittää myös omat asiansa. Ellei kyse ole salassa pidettävästä asiasta, saattaa rukouspyyntö lyhyessä ajassa tavoittaa suuren joukon rukoilijoita. Näin yhden ihmisen asia nousee jopa tuhansien sydämille.
Entä sitten tulokset? Valitettavasti puhumme niistä liian vähän. Liian harvoin palataan Jeesuksen luokse kiitosta kantaen. Kun Jeesus paransi samalla kertaa kymmenen pitalista, vain yksi heistä palasi kiittämään (Luuk.17:12). Toisilla oli liian kiire omiin touhuihinsa. Emmehän vain ole samanlaisia?

Raamattu on tulvillaan voimallisia rukousvastauksia. Ja jos Raamattuun tukeutuvat ihmiset kertoisivat kaikki rukousvastauksensa, niitä varten olisi rakennettava suuri kirjasto. Esirukoukset ovat muuttaneet historiaa. Nicolae Ceausescun hirmuhallinto sortui rukouksien painosta. Samoin kävi Berliinin muurille, eikä suuri ja mahtava Neuvostoliittokaan lopulta kestänyt rukoilevan seurakunnan edessä. Jumala kuulee kansansa huudot; siitä todistaa itsenäisen Suomenkin olemassaolo.

Usein vaarana on tulkita rukousvastaus luonnolliseksi tapahtumaksi. Aivan kuin kaiken luonut Jumala ei voisi käyttää itse luomiaan ilmiöitä avun antamisessa. Miksi ihmisen on niin vaikeaa antaa kunnia Jumalalle?

Joskus Jumalan vastaus saapuu pikapostissa. Toisinaan Hän näyttää unohtaneen koko asian. Niin ei kuitenkaan ole. Siksi rukoilkaamme toistemme ja yhteisten asioiden puolesta. Hyvinä ja huonoina päivinä.